Lomapäiviä

Kurjaa kun lapsi sairastaa... Rokkoa ilmassa, onneksi meni aika vähillä ohi eikä kuumeilua ollut kun parina päivänä. Pahemmalta taisi äidistä tuntua kun lapsesta itsestään, oli nimittäin ilkeän näköinen vaiva, vaan poika mennä touhotti eikä paljon valitellut.
Ei ihan hukkaan mennyt aika kotona, ompelukone on laulanut melko ahkeraan, fleecepukua ja paitaa, kevyt-toppatakkia ja -housua on työstetty, lapsen avustuksella:)! Laitan tuonnempana kuvia, kamera kun näemmä taas jäänyt matkasta.. Tuntuu niiiin hyvältä taas saada aikaan jotain näkyvää! Joskin harjoituksen puute näkyy, joka sauman saa miettimällä miettiä, ja kootkin vähän hakusessa, kasvunvaraa jäi nyt sitten aikalailla:)! No, lisää myöhemmin, kuvien kera, lupaan:)!

Sukkaa...

Seuraavaksi tulossa "Pastilli" -sukat, värityksestä tuo nimi... En yleensä tee näin railakkaita asioita, mutta näköjään tällä kertaa alkoi vaan tulla moista, tulkoon siis:)! Ja oikeastaan, ihan hauskalta tuo näyttää, kunhan nyt vielä saisi valmiiksi, ja osais tehä toisen samanmoisen! En tietysti tehessäni mitään mallia piirtäny, joten toista tekiessä sitä taas lasketaan ankarasti...

Huovutusta...

Kokeilin sitten lomalla siskoni innostamana pesukonehuovutusta. No, vielä ehkä hieman hiomista on tekniikassa, oviverho oli haaveissa, vaan keijun mekko siitä tuli...
Mutta kaunis on tämä minusta kuitenkin:)

No niin, nyt tulee kuvia!
Tässä ensin pari vanhaa työtä, lapsen jakkupuku vuodelta...ehkä -93:)! Ja Samun kastepuku, siis kahden vuoden takaa.

Hei taas!

Nyt vierähti tosiaan kotvanen, koko kesä siis rehellisesti sanottuna. Mutta arki alkaa taas, ja lupaan kuvia pikapuoliin, siis heti kun löydän kameran piuhan.... Hyvin paljoa ei ole kesän aikana syntynyt, mutta sitäkin rakkaampia tuotoksia. Ja nyt tuntuu uusi draivi painavan päälle:)! Sukkia jo väsään, ja keväiset kesken jääneet lapsetkin on jatkuneet hieman tässä töiden lomassa...
Mutta tässäpä nyt jo yksi tuotos, ompelutaitoa koeteltiin tuon mekon kanssa.. Kummitytön rippijuhliin halusin jotain spesiaalia, ja tyytyväinen olen kyllä lopputulokseen, kaikkine helmiäis-valenappeineen:)! Muutama yö siinä meni valvoessa ja näprätessä, mutta tekipä hyvää, pitkästä aikaa tosiaan Tehdä Jotain!
Ja lisää on tulossa, pikkumiehelle on kaavat piirretty (jäljennetty tarkemmin..) jo pariin pusakkaan ja housuihin. Että tässä taitaa pikkuhiljaa palailla omaan olomuotoonsa, kaiken elämän myllerryksen keskellä. Huomaa taas perusasioiden tärkeyden, on tehtävä asioita joista nauttii, siitä sitä vaan saa voimaa taas porskuttaa!