Uinuu, muttei nuku.

Elämä pitää otteessaan, jännityksessä. Haastavaa, mutta samalla hyvinkin antoisaa. Tuulista en nyt ala enempää tilittämään, aika näyttää mitä tuleman pitää.. Tässä hetkessä kuitenkin olen taas palannut tietokone-elämään, aikaa on ja blogeja vilisee silmien edessä herättäen aina vaan lisää mietteitä ja ideoita.

Havahduin eräänä päivänä ajatukseen, miksei minulla sitten ole ruokablogia, kokki ja kaikkea... Ja käsityötkin ovat jääneet tallettamatta. Nyt, voisi olla aika torhistautua! Leivottu on, kokattu on, neulottu on. Ja pieniä onnistumisen iloja saatu valaisemaan syksyn pimeneviä iltoja.

Ajattelin jakaa yhden onnistumisen muidenkin kokeiltavaksi, räätälöin kotikokki.net:in kurpitsamuffinssi-ohjetta, ja ainakin pikkuväki tuntui pitävän lopputuloksesta. Jotenkin näin se meni:

Vaahdotin 125g voita ja 2dl sokeria, johon sitten lisäsin hyvin sekoittaen 2 munaa. Lisäsin sekoitelmaan reilun pari desiä edellispäivänä paahtamaani kurpitsasosetta, ja 4dl vehnäjauhoja joihin olin sekoittanut teelusikan soodaa ja leivinjauhetta. Mausteeksi heitin hitusen kanelia, kardemummaa, pikkuisen suolaa, ja puolikkaan sitruunan kuoren raastettuna. Rouhin sekaan vielä n. 70g tummaa suklaata, ja sekoittelin taikinaan. Lusikoin tekeleen pieniin paperisiin muffinssivuokiin, joita taisi tulla parisen kymmentä.. Uunissa leivonnaiset olivat vartin verran, parin sadan asteen lämmössä. Hyvää! Kurpitsa on pop, kiitos lahjoittajalle! Tarina jatkunee, leipätaikinan juuri odottaa iltaa, kurpitsasoseen loppu on sinne menossa...

Ja lopuksi, ihan väärä kuva mutta leivottua tämäkin. Tuleekohan tästä sittenkin RuokailuBlogi..;)

Vaeltaja

Jos jonain päivänä löytäisi paikkansa. Nykyinen lempilauseeni taitaa olla: Kuhan täs. Mitä? Voimavaransa tallettaneena istuu kirstun kannella ja odottaa kuuta nousevaa? Voi aika, jos nyt vaan tekisit hyvää työtä, ja näyttäisit tietä...

Missä tämä aika kuluu?

Jos muutos pitää kiven liikkeessä, niin tämä murikka ei ihan heti sammalta kupeissaan kasvata. Lahti, palattu on. Mitä seuraavaksi, sitä jäämme odottamaan. Nyt on pakko ottaa hetki ihan rauhassa ja palata arkeen. Kevät on ihan hienoa aikaa ottaa aikalisä:)

Kuumeessa on aikaa ajatella.

Voi jos koko vuoden saisi muutamaan lauseeseen. Mutta ei, käytettyä aikaa ei voi palauttaa, kokonaan. Voiko sitä paikata? Tai sitten useampaa vuotta....

Kummilapseni isä lupasi tuoda neidin, jota moneen vuoteen en ole nähnyt, käymään tarinoimassa. Mikä tunnontuska... Voisiko tilannetta vielä paikata, osaanko, vastaanko mielikuvaa, tai mitä minulta odotetaan. Pieni viaton, ja mysteeri kummitäti. Haastetta, joka erotta pienemmistä murheista oikeisiin ajatuksiin. Mutta kaikesta huolimatta, odotan. Jos saataisiin tutustua, millainen matka on edessä.

Niin paljon ajatuksia alkaa virrata hiljaisuudessa. Sitä pysähtyy, ja jokin pato alkaa hiljalleen aueta. Aivan kuin olisi kasvattanut itseään tynnyrissä, ja jostain alkaa tulvia valoa sisään. Pienissä erissä, kiitos, valonherkäksi ovat silmät tulleet ja ties miten reagoivat... Mutta tunne on hyvä. Minullahan On vielä ajatuksia! Jospa tarraisin, pienin askelin kiinni siitä, mihin ajattelin olevani matkalla, ja koettaisin purjetta varovasti taivutella oikeille teille. Että kukas sitä oltiinkaan, ja minne matkalla?

No, ei tämä pelkkää haahuilua tämä elämä ole ollut, jotain tapahtuu koko ajan, tai ainakin melkeen. Todistan kuvin, kevennykseksi:)

Savossa.

Minä olen kotona. Tai Me ollaan, pienmies ja allekirjoittanut. Kohta vuosi on vierähtänyt Savon sydämessä, synnyinmailla, enkä ole saanut aikaan riviäkään. Ei ole ollut tarvetta:) Paljon on tapahtunut ja uutta on opittu, mutta elämä on ollut niin Täyteläistä, kuin fazerin punainen, ettei ole jäänyt aikaa päivittää kuulumisia. Minä yritän, lupaan, vielä ennen joulua tuoda muutaman kuvan tästä hurahtaneesta vuodesta:) Kokkiopintoja, remonttia, ihmisiä, harrastuksia, raakaa työtä, onnistumisen iloja, ja tuskan ja epätoivon pilkahduksiakin, mutta kokonaisuutena Täyttä Elämää.

Minä viihdyn, ja näyttää siltä että pienmies viihtyy myös:) Ja Uusi Koti tekee tuloaan, aina kun aika sallii, tässä otos Punkku-seinästä;)

Uusia, vanhoja tuulia.

Unelmia, niitä ihmisellä on hyvä olla, ja jos onnekas on, jotain voi toteutuakin.. ;) Koulutusrahasto teki minun haaveestani totta, paluu opintojen maailmaan, Savon maille, kutsuu vuoden alussa:)! Sanaton olen kaiken keskellä... Muuttotouhut ja häämöttävä Joulu ovat vieneet ajan ja aatokset melkolailla kokonaan, mutta jotain pientä siinä sivussa on syntynyt taikinastakin, pikkumiehen avustuksella. Siispä, näihin kuviin ja tunnelmiin: Hyvää Joulua! :)

Harrasteita

Odottavan aika on pitkä, jollainhan sitä on paikattava. Niin siis päätöstä odottavan. Elämä on totaalisen sekaisin, suuria muutoksia edessä, toivottavasti, mutta mikään ei kuitenkaan vielä varmaa. Vuosi käy vähiin, jännitys tiivistyy... Niin, odotellessa kas vaan, kakkuja taas tuunailtu, ja ompelukoneetkin on päässeet tauon jälken työhön. Yksinäisyys ja hiljaisuus ei välttämättä ole huono asia, sitä korvaa tilannetta jotenkin, tekemällä asioita joista tietää saavansa hyvän olon tuntemuksia. Tekisi mieli sanoa, kyllä tähän tottuu, mutta ei sittenkään, en halua. Elää minä haluan, muta missä ja miten, se jää nähtäväksi. Voi minä toivon, ettei tämä odotus vie järkeä..