Mitäpä ei Äiti lapselleen:)

Savossa vietettiin viimeinen kesälomaviikko, tosin omalta osaltani alku meni petipotilaana... No, kuumeen kourista vähän toettuani päätin tarttua kauhan varteen, ja tälläistä siitä seurasi, nimipäiväjuna vähän suuremmalle porukalle, tai suursyömäreille..:)

Toimii!

Juu kyllä meillä jotain tapahtuu, vaikka täällä on aika hiljaista ollutkin..:) Pari kuvaa todisteeksi, kakkuja on taas tullut väkrättyä, ja saumurikin pääsi pitkän hiljaiselon jälkeen koekäyttöön! Siitä se taas, kun alkuun pääsee...?

Kaiken kruunuksi päivä piknikillä, aikas jees;)

Uusi tausta, nyt natsaa;)!

Etsii inspiraatiota vaihtelusta, kokeillas toimiiko.

Lomalla on oltu, ja suuresti nautittu suloisesta Suomesta, kesästä ja Savosta:) Pieni kipinä on tekemiseen herännyt, koitan tässä puhaltaa hiileen jotta roihu taas syttyisi ja kädet pääsisivät hyötykäyttöön. Että sitä odotellessa;)

Päivä Äideille

Tiramisu ja aito oikea Mokka, muistojen siivittämä aamukahvitus Äitienpäivän kunniaksi. Päätin tänä vuonna viettää Äitienpäivän siellä missä kuuluukin, Äidin luona. Jokseenkin huolestuoneiden ajatusten tulvan saattelemana lähdin matkaan kohti Savoa, mutta illan taittuessa yötä kohti ja maisemien hiljentyessä auringon laskuun mieli rauhoittui, sitä tyynemmäksi mitä lähemmäs Kotia saavuttiin. Kaunista.

Voi, ja mikä liikuttava yllätys, Poikalapsi oli päivähoidossa leiponut kakun:)!

Hän palannut on juurilleen..

Kuvamateriaalia vielä, todisteeksi. Se on siinä, räsyily, pitkän tauon jälkeen.

Bakery, ja vähän muutakin..;)

Jauhopeukalo on saanut kyytiä viime aikoina! Kun ei tuota aikaa muutenkaan osaa käyttää, niin samahan se ottaa vähän "tilauksia"! Vaan mikäs siinä, mukavaa hommaahan se on, leipurileikki.

Pääsiäinen vierähti kot´puolessa Savossa. Niin paljon ajatuksia taas herätteli muutaman päivän pysähdys, ei ihme että sitä jo jotenkin alitajuntaisesti pelkää, ja samalla kuitenkin odottaa... Yksinäinen kävely metsän siimesksessä, raikkaassa kevät ilmassa kumpparit mudassa litisten, voi se vaan on jotain :)! Ja Kangaspuut. Siitä onkin aikaa kun viimeksi tartuin räsykoppaan ja sukkuloihin. Hyvä fiilis, pitkästä aikaa, värien ja muistojen lomassa. Vaan ei sitä väkisin "leivota", kakkua saati mattoa. Odotuttaa, mutta nyt, pieni kipinä on palannut:).

Keväistä päivää

Myönnän, luontevuus on nyt olemassaolosta hiukkasen hakoteillä. Sitä kasailee palasia, aivan kuin palapeliä rakentaen, ja koettaa muistella mistä se elämä oikeen koostuukaan. No, Aurinko siivittää palojen rakentelua, kevättä kohti mennään. Ja sen huomaa. Koti saa uutta ilmettä, maalailua, puolen vuoden piilottelun jälkeen tauluja alkaa ilmaantua seinille, huonekalut hakevat uusia paikkoja, ikkunan pesu kutsuu.... Vielä kun oppisi kaiken tekemään, ihan vaan itselleen, ja pikkumiehelle tietenkin.... No, toiveissa on, että kevät ja kesä karkottaisivat tämän palapeliajattelun, ja unohtaisin miettiä jokaista siirtoa, jos vaan vaihteeksi.. eläisin?