Huh..

Uusia puolia taas, uskomattomia.. Sitä on joskus vaikea ymmärtää ihmisen kykyä, nyt valitettavasti olla ilkeä... Sen kohteeksi joutuminen on kamalaa. Ystävä, niin luulin, ja takkiin tuli että ropina käy.... Miksi, kysyn minä vain? Mitä pahaa olen kerennyt tekemään? Ei voi ymmärtää, ei lain... Tyhjä olo, ei edes kyynel nouse silmään, on vaan pettymys ja niin monta kysymystä... Puikot, puikot tänne ja akkiä!!!

PUIKOT!!

Hei, ne ovat taas täällä:)! Kiitos Novitan uusimman lehden, ja siskolikan, inspiraatiosta on saattanut pieni aavistus palata takaisin! Laitan kuvaa pikimmiten, kunhan työ hieman etenee.. Mutta ajatus on, ja tahto, mahtavaa!!
Muutama aurinkoinen ja hyvässä seurassa vietetty päivä piristävät kummasti. En ala edes väittämään, etteikö mielessä painaisi monet asiat vielä, ja pitkään, mutta viime päivistä olen saanut lisää potkua sille ajatukselle, että elämää on, ja sitä Voi elää ihan Itselleen, eikä sitä silti tarvitse tehdä yksin. Voi kuulkaa, jos (ja kun) tästä vielä itseni "normaalille" tolalle rakennan, saatan hitusen vahvempi olla, ihan positiivisessa mielessä. Ehkä meidän "heikkolaisten" on vaan kohdattava joitakin asioita, ennenkun edes voi suunnitella ihan normaalia, tasapainoista(?) elämää niin, ettei elämä olisi vaan toisten kautta elämistä?