Uusia, vanhoja tuulia.

Unelmia, niitä ihmisellä on hyvä olla, ja jos onnekas on, jotain voi toteutuakin.. ;) Koulutusrahasto teki minun haaveestani totta, paluu opintojen maailmaan, Savon maille, kutsuu vuoden alussa:)! Sanaton olen kaiken keskellä... Muuttotouhut ja häämöttävä Joulu ovat vieneet ajan ja aatokset melkolailla kokonaan, mutta jotain pientä siinä sivussa on syntynyt taikinastakin, pikkumiehen avustuksella. Siispä, näihin kuviin ja tunnelmiin: Hyvää Joulua! :)

Harrasteita

Odottavan aika on pitkä, jollainhan sitä on paikattava. Niin siis päätöstä odottavan. Elämä on totaalisen sekaisin, suuria muutoksia edessä, toivottavasti, mutta mikään ei kuitenkaan vielä varmaa. Vuosi käy vähiin, jännitys tiivistyy... Niin, odotellessa kas vaan, kakkuja taas tuunailtu, ja ompelukoneetkin on päässeet tauon jälken työhön. Yksinäisyys ja hiljaisuus ei välttämättä ole huono asia, sitä korvaa tilannetta jotenkin, tekemällä asioita joista tietää saavansa hyvän olon tuntemuksia. Tekisi mieli sanoa, kyllä tähän tottuu, mutta ei sittenkään, en halua. Elää minä haluan, muta missä ja miten, se jää nähtäväksi. Voi minä toivon, ettei tämä odotus vie järkeä..

Elämän palasia vaakakupissa

Puntaroi. Kaikkea, koko ajan. Miten sitä onkin urautunut antamaan elämän mennä painollaan niin, ettei oikeastaan edes tiedä mitä haluaa. Tai onko sitä koskaan tiennytkään, kukenut sattumasta toiseen, ja omalla tavalla nytkin jättää asiat odottamaan tulevaa.. Kiireen luominen olevinaan laannuttaa ajattelua, kun ei ehdi. Mitä käy kun pysähtyy?

No, tässäpa yksi ilon aihe, uusia koristelukokeiluja, ja onnistumisen iloa;)

Ps: kakkuja.

Kummitytön kastejuhlaan kalaisaa ja lihaisaa voileipakakkua, ja ystävän tyttären 6-vee synttäreille toiveesta linna- ja Hello-Kitty-kakut:)

All You can do is Wait?

Suuria suunnitelmia, haaveita, varovasti raotettuja ovia jotka joskus on tullut suljettua... Odottaa ennakkopäätöstä, joka joko tekee suunnitelmat mahdolliseksi tai hieman haastavammaksi. Yritän kuulostella itseäni, onko tämä nyt sitä mitä todella haluan, vai onko elämästä vaan tullut liian... helppoa, tasaista, turvallista... Haasteita, niitä haen, että saan itseni "käyntiin". Ja niitähän varmasti saan, jos tämän projektin käynnistyy! Sekavaa, mutta todellista?
Niin paljon ajatuksia, näkökulmia, välähdyksiä menneestä, kuvitelmia tulevasta, epävarmuutta mutta samalla hiljainen hymy...

Pojalle vaatetusta

Äidin Isä, Samun isoukki, lähti rakkaitten luo, pilven reunalle. Hautajaisia varten tein poikalapselle tällaiset, liivin nallesta neuloen, ja kaveriksi "äijä"-housut sametista. Housut on passelit, liivi varmaan mahtuu vielä kouluun mennessä.... Liivi vaihdettiin siis pienempään, pojan omasta toiveesta.

Kaunis tilaisuus oli.

Mitäpä ei Äiti lapselleen:)

Savossa vietettiin viimeinen kesälomaviikko, tosin omalta osaltani alku meni petipotilaana... No, kuumeen kourista vähän toettuani päätin tarttua kauhan varteen, ja tälläistä siitä seurasi, nimipäiväjuna vähän suuremmalle porukalle, tai suursyömäreille..:)

Toimii!

Juu kyllä meillä jotain tapahtuu, vaikka täällä on aika hiljaista ollutkin..:) Pari kuvaa todisteeksi, kakkuja on taas tullut väkrättyä, ja saumurikin pääsi pitkän hiljaiselon jälkeen koekäyttöön! Siitä se taas, kun alkuun pääsee...?

Kaiken kruunuksi päivä piknikillä, aikas jees;)

Uusi tausta, nyt natsaa;)!

Etsii inspiraatiota vaihtelusta, kokeillas toimiiko.

Lomalla on oltu, ja suuresti nautittu suloisesta Suomesta, kesästä ja Savosta:) Pieni kipinä on tekemiseen herännyt, koitan tässä puhaltaa hiileen jotta roihu taas syttyisi ja kädet pääsisivät hyötykäyttöön. Että sitä odotellessa;)

Päivä Äideille

Tiramisu ja aito oikea Mokka, muistojen siivittämä aamukahvitus Äitienpäivän kunniaksi. Päätin tänä vuonna viettää Äitienpäivän siellä missä kuuluukin, Äidin luona. Jokseenkin huolestuoneiden ajatusten tulvan saattelemana lähdin matkaan kohti Savoa, mutta illan taittuessa yötä kohti ja maisemien hiljentyessä auringon laskuun mieli rauhoittui, sitä tyynemmäksi mitä lähemmäs Kotia saavuttiin. Kaunista.

Voi, ja mikä liikuttava yllätys, Poikalapsi oli päivähoidossa leiponut kakun:)!

Hän palannut on juurilleen..

Kuvamateriaalia vielä, todisteeksi. Se on siinä, räsyily, pitkän tauon jälkeen.

Bakery, ja vähän muutakin..;)

Jauhopeukalo on saanut kyytiä viime aikoina! Kun ei tuota aikaa muutenkaan osaa käyttää, niin samahan se ottaa vähän "tilauksia"! Vaan mikäs siinä, mukavaa hommaahan se on, leipurileikki.

Pääsiäinen vierähti kot´puolessa Savossa. Niin paljon ajatuksia taas herätteli muutaman päivän pysähdys, ei ihme että sitä jo jotenkin alitajuntaisesti pelkää, ja samalla kuitenkin odottaa... Yksinäinen kävely metsän siimesksessä, raikkaassa kevät ilmassa kumpparit mudassa litisten, voi se vaan on jotain :)! Ja Kangaspuut. Siitä onkin aikaa kun viimeksi tartuin räsykoppaan ja sukkuloihin. Hyvä fiilis, pitkästä aikaa, värien ja muistojen lomassa. Vaan ei sitä väkisin "leivota", kakkua saati mattoa. Odotuttaa, mutta nyt, pieni kipinä on palannut:).

Keväistä päivää

Myönnän, luontevuus on nyt olemassaolosta hiukkasen hakoteillä. Sitä kasailee palasia, aivan kuin palapeliä rakentaen, ja koettaa muistella mistä se elämä oikeen koostuukaan. No, Aurinko siivittää palojen rakentelua, kevättä kohti mennään. Ja sen huomaa. Koti saa uutta ilmettä, maalailua, puolen vuoden piilottelun jälkeen tauluja alkaa ilmaantua seinille, huonekalut hakevat uusia paikkoja, ikkunan pesu kutsuu.... Vielä kun oppisi kaiken tekemään, ihan vaan itselleen, ja pikkumiehelle tietenkin.... No, toiveissa on, että kevät ja kesä karkottaisivat tämän palapeliajattelun, ja unohtaisin miettiä jokaista siirtoa, jos vaan vaihteeksi.. eläisin?

Historiaa..

Lainattua reilun vuoden takaa:

"Tässä olen nyt pariltakin eri taholta saanut vinkkiä tavoitteiden selkeyttämiseen. Siis kynä ja paperi sauhuamaan, ja omat päämäärät siihen näkyville ja "eläväksi" jotta niitä muistaisi välillä tosissaan tutkailla ja päivittää. Mitä tulevalta vuodelta odotan ja haluan? Peppilästä kiitos vaan nappasin idean tynkää, hyvät on alut, sanoisi eräs elämäntaituri!
Mirkun "kymmenen käskyä":)
ILO, on etsittävä iloa elämään, lisää, paljon, joka paikasta ja asiasta.
ONNI, tämä pitäisi muistaa päivittäin, liittyy edelliseen.... Lapsi.
HYMY, liian usein kuulen liian harvoin näkyvästä hymystä, palattakoon edelliseen...
AIKA, lisää sitä ei saa, mutta on opeteltava jakamaan aika paremmin. Lapselle aikaa!
OPPI, haluaisin oppia jotain uutta. Uusi tekniikka neuleessa, huovutuksessa, jotain..?
YSTÄVÄT, olisi syytä muistaa jos haluaa tulla muistetuksi, klisee mutta tosi.
KOTI, oma koti, tai entisestä ehompi. Ei kun OMA koti... tai no.. no....
AIKA, uudelleen aika, aikaa ajatella ja toteuttaa tätä listaa:)
Kaksi puuttuu, huomaa laskuoppinsa suorittanut. Jätän tähän pelivaraa. Ei liian tiukille saa vetää, sitäpaitsi nyt voin hyvän tuuman sattuessa sen lisätä! Ja mistäs sen tietää, onni saattaa pujahtaa sisään ovesta jota ei tiennyt jättäneensä auki....
Tästä on hyvä jatkaa:)!"


Mitä tälle Grrrrr-voimalle on tapahtunut!?!

Tunne.

Tunteessa piilee valtava voima. Niin hyvässä kuin vaikeassakin. Kuulun kai niihin "tunneihmisiin", outoihin olentoihin, jotka tekevät välillä spontaanejakin ratkaisuja tunteitten vieminä. Ja joskus olen ollut jopa hyvin ylpeä tästä kyvystä, kokenut olevani onnekas uskalluksesta seurata sisältä tulevaa voimaa.
Minä nukun, ja syön hyvin, teen (ehkä liikaakin..) töitä, vapaalla osaan heittää arjen nurkkaan ja lähteä vaikka laulamaan. En siis voine väittää olevani "masentunut"? Tai stressaantunutkaan.. Mutta: Tunne on Kateissa!! Kaiken pohja, ainakin inspiraatio tehtävään mihin hyvänsä on mennyt piiloon.... Toivottavasti ei lopullisesti... Kevät tulee, Tule Tunne takaisin, sinua tarvitaan, olitpa laatua mitä tahansa! (Toivonkohan tosiaan.....)
Niiiiiin Loman Tarpeessa.

Pipo!

Baskerin kaltainen yritys, Puroa:)

kakku surprise.

Näin, vaihe vaiheelta:

Tee torttupohja, leikkaa siivuiksi, täytä ja rullaa matalaksi "kääretortuksi", helppoa! Hauska ylläri leikkaajalle, kun raidat onkin pystyssä:). Harmi vaan, ei ole kuvaa leikatuna, kun kakku meni tilauksena parempiin suihin...

Todistusaineistoa

Jotain syntyy, pitkällä tähtäimellä.....

Talven keskellä

Tammikuu. Vuoristorataa sään ja pään kanssa, valoisat päivät tuovat lupauksen keväästä ja lämmöstä, pilviset ja pimeät muistuttavat pitkästä odotuksesta.. Tänään on auringon päivä, ulkona on niin kaunista ja pakkanenkin hellittää jo hieman, imen voimaa valon säteistä ja huomaan suunnittelevani asioita ihan eri hengesä kuin vielä hetki sitten. Puikotkin kutsuvat, purobaskerissa on toiveita valmistumisesta ennen kesää..:D! Jospa sitä taas alkaisi heräillä talviunesta, tosin juuri nyt talvi tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta, ainakin silmä lepää :)!