Lauantai-aamun ajatuksia

Tämä blogi-kirjoittelu on vaan niin.. pakkomielle pian.. mutta niin antoisa sellainen:)
Sitä selaa ja lukee omia tarinoitaan, ja koettaa saada ajatuksia ja tapahtumia johonkin ruotuun, välillä ihan huvittaa itseänikin nämä aallonharjat ja -pohjat.. Ai muka minä ailahteleva..:)!?
No, nyt on tunteet jotenkin edes tasoittuneet, ja niin kamalan suurilta tuntuneet vääryydet on leivottu vähän pienemmiksi. Kaikelle, tai ainakin melkeen kaikelle on syynsä, kaikkea eikä kaikkia voi ymmärtää, mutta voi itse elää ja antaa muiden tehdä samoin, omalla tavallaan. Kuitenkin, itselleenhän sitä lopulta vastaa..? Eikä tässä muuta voi, kun olla se kuka on, ja koittaa pitää edes itse sitä arvossa...?
Yksin ei tulisi mistään mitään, ei ilman ystäviä. Kuinka paljon taas piristi päivää kuulla kauan "kadoksissa" olleesta ystävästä:)! Ei voi valittaa, onnea on kakki nämä ihmiset ympärilla:)!
Ja Sukkakin on kohta Valmis:)!

Uusia tuulia

Jonkin aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, ei kai ole ollut tarvetta purkaa päätään, tai on tahtonut selvitellä aatoksiaan ihan omissa oloissaan. Niin paljon on ympärilla kaikenlaista hälinää ja ajateltavaa, ettei tahdo saada pakkaa minkäänlaiseen tolaan...

Ensinnä Lapsi. On ollut pakko avata silmät ja nostaa katse omasta navasta, kohti lasta. Kaiken pyörityksen keskellä sitä vaan tahtoo sokeutua näkemästä asioita, mutta oirehtiva lapsi on pakottava pysäytys tosiasioiden äärelle. Minä olen Äiti, ja se on tärkeintä! Tästä herätyksestä motivoituneena olen koittanut tutkia erilaisia näkemyksiä kasvatuksesta, josko jostain saisi uusia ajatuksia ja näkökulmia. En halua kenenkään jalanjälkiä matkia, enkä paeta vastuutakaan, vaan oppia itse olemaan mahdollisen oikeilla jäljillä, siinä tehtävässä, joka minulle nyt ja vielä kauan on tärkeintä. Ehkä haluaisin ymmärtää asioita muutenkin laajemmalti, ja tutkia samalla itseäni, tottakai.

Omaksi yllätyksekseni huomasin kiinnostuvani Steinerin ajatuksista. En nyt sanoisi että ihan kiistatonta tai päivänselvää asiaa sekään, mutta muutama hyvä ja herättävä ajatus on tarttunut mukaan. Tärkeimpänä ehkä ajatus lapsen ensimmäisen seitsenvuotisen aikana tapahtuvasta kasvusta ja kehityksestä. Tulkitsen Steinerin ajatuksia niin, että tänä aikana lapsi oppii ja kehittyy lähinna esimerkkien avulla. Sanotaan, että "Tämän ikävaiheen haasteeseen aikuinen vastaa parhaiten kasvattamalla itseään sellaiseksi ihmiseksi, jota lapsen on hyvä jäljitellä." (lainaus sivustolta steinerkoulu.fi), joka kyllä itsessään pysäyttää... Minähän se olen, se esikuva, ja mitä omaa esimerkkiäni tahtoisin Lapsen seuraavan.. Melko pelottavaakin.. Positiivista on se, että asioihin voinee vaikuttaa, ja toisaalta huomaan olevani todella kiinnostunut aiheesta, enemmän kuin mistään aikoihin:)!

Toisena asiana asunnon ja autonkin osto. Onpahan ollut siinä itsessään jo aika paukku purtavaksi, ilon ja luopumisen kaksintaistelu soi päässä koko ajan. Vastuu on iso, ei kai sitä vielä oikein ymmärräkään.. Vaan on hyvä mieli siitä, että tähän ratkaisuun on ollut mahdollisuus. Meillä on nyt oma (pankin) koti, johon olen päässyt käsiksi, omillani! On pakko myöntää, että viimeaikaiset tapahtumat ovat kuljettaneet näitä päätöksiä kohti, ja siitä olen hyvilläni, vaikka sattunut onkin, ja paljon.... Muutto on edessä, sitä odotan, ja samalla pelkään, jotenkin siinä varmasti nivon yhden aikakauden nippuun ja suunnistan kohti uutta, tuntematontakin.. Voin vaan kuvitella mikä tunnemylläkkä tässä vielä on edessä, jotan nyt koitan nauttia vielä hetken tästä "seesteisemmästä" tuulesta, voimia keräillen.

Neulominenkin on tosiaan nostellut taas päätään:)! Villatakki tekee tuloaan, hitaasti tosin... Aika työn taas otin tehtäväksi, vaikkakin uskon, että vaivannäkönsä arvoinen on kunhan joskus valmistuu..:)! Ja sukkiakin on keskeneräisenä..... nooh... toisena päivänä:)!