Joulun jälkeen...

Muutama kuva Joulusta. Erilainen aloitus, mutta hyvä päätös. Savossa. Paljon ajatuksia, hyviä hetkiä, ihania herkkuja ja hiljaisuuttakin. Piano ja punaviinilasi. Lapsen ilo uusien suksien kanssa. Värityskirjan tuoma aito onni ja innostus:)! Kaunista, kaiken keskellä.

Neuletta....

Tässäpä pari todistetta, etten ihan käsityöpimennossa ole ollut... Pikkuisen pesukonehuovutusta hahtuvalangasta tuli kokeiltua, ja jossain rakosessa syntyi sukka- ja lapaspari pojalle. Myös viime talven tuotos, maastotakki on päässyt käyttöön:)!

Tulva

Istun pienten puisten hevosten karusellissa, enkä ole enää varma pyörinkö minä, vain ympäröivä maailma.. Pyörii kutienkin, ja koetan keskittyä pysymään tyynenä ettei ote tai ajatus pääse karkaamaan. Pienikin virhe voisi olla peruuttamaton..? Sen tiedän, että tehtävä on haastava, minun on pidettävä myös lapsestani kiinni, vielä kauan, hänellä on oikeus luottaa aikuisen kiinnipitoon, ja keskittyä olennaiseen, iloon ja tutkimiseen. Mutta karusellissa on monta muutakin, enemmän ja vähemmän kinnipitäviä, joita yritän sivusilmällä seurata ja pitää paletin kasassa.. Nyt on pakko myöntää, en pysty, en jaksa, en halua... Liika on liikaa..... Nyt keskityn meihin, lapseeni ja itseeni.

Savoilua

Arjen katkaisua, Siskoa, siskon likkaa ja Savon ystäviä käynyt kyläilemässä, ja vastavuoroisesti kävimme sitten poikalapsen kanssa pikavisiitillä Savon maisemissa. Rankkaa on reissaaminen, mutta antoisaa..:)! Ja jotain jopa sain aikaan!!! Tässäpä, reparoin reissullani ompelukoneita, ja testausmielessä tekaisin sitten tälläisen kassin! Jospa se siitä taas lähtisi, inspiraatio...?! Ja Jouluakin jo hitunen mielessä, kynttilöillä tunnelmaa tavoitellen:)!

Laiskuus..?

Minusta on tullut laiska? Tai muuten vaan kiireinen, tai ei ole ollut tarvetta tuottaa tekstiä..? Toiveissa on, että tännekin pian alkaa sataa luvia, sillä joulujuttuja olisi pian pakko alkaa tehdä, messut lähestyy..:)! Jokunen idean poikanen jo pilkottaa, ja tositoimiin on alettava pikimmiten, saas nähdä miten inspiraatiota riittää!

Lauantai-aamun ajatuksia

Tämä blogi-kirjoittelu on vaan niin.. pakkomielle pian.. mutta niin antoisa sellainen:)
Sitä selaa ja lukee omia tarinoitaan, ja koettaa saada ajatuksia ja tapahtumia johonkin ruotuun, välillä ihan huvittaa itseänikin nämä aallonharjat ja -pohjat.. Ai muka minä ailahteleva..:)!?
No, nyt on tunteet jotenkin edes tasoittuneet, ja niin kamalan suurilta tuntuneet vääryydet on leivottu vähän pienemmiksi. Kaikelle, tai ainakin melkeen kaikelle on syynsä, kaikkea eikä kaikkia voi ymmärtää, mutta voi itse elää ja antaa muiden tehdä samoin, omalla tavallaan. Kuitenkin, itselleenhän sitä lopulta vastaa..? Eikä tässä muuta voi, kun olla se kuka on, ja koittaa pitää edes itse sitä arvossa...?
Yksin ei tulisi mistään mitään, ei ilman ystäviä. Kuinka paljon taas piristi päivää kuulla kauan "kadoksissa" olleesta ystävästä:)! Ei voi valittaa, onnea on kakki nämä ihmiset ympärilla:)!
Ja Sukkakin on kohta Valmis:)!

Uusia tuulia

Jonkin aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, ei kai ole ollut tarvetta purkaa päätään, tai on tahtonut selvitellä aatoksiaan ihan omissa oloissaan. Niin paljon on ympärilla kaikenlaista hälinää ja ajateltavaa, ettei tahdo saada pakkaa minkäänlaiseen tolaan...

Ensinnä Lapsi. On ollut pakko avata silmät ja nostaa katse omasta navasta, kohti lasta. Kaiken pyörityksen keskellä sitä vaan tahtoo sokeutua näkemästä asioita, mutta oirehtiva lapsi on pakottava pysäytys tosiasioiden äärelle. Minä olen Äiti, ja se on tärkeintä! Tästä herätyksestä motivoituneena olen koittanut tutkia erilaisia näkemyksiä kasvatuksesta, josko jostain saisi uusia ajatuksia ja näkökulmia. En halua kenenkään jalanjälkiä matkia, enkä paeta vastuutakaan, vaan oppia itse olemaan mahdollisen oikeilla jäljillä, siinä tehtävässä, joka minulle nyt ja vielä kauan on tärkeintä. Ehkä haluaisin ymmärtää asioita muutenkin laajemmalti, ja tutkia samalla itseäni, tottakai.

Omaksi yllätyksekseni huomasin kiinnostuvani Steinerin ajatuksista. En nyt sanoisi että ihan kiistatonta tai päivänselvää asiaa sekään, mutta muutama hyvä ja herättävä ajatus on tarttunut mukaan. Tärkeimpänä ehkä ajatus lapsen ensimmäisen seitsenvuotisen aikana tapahtuvasta kasvusta ja kehityksestä. Tulkitsen Steinerin ajatuksia niin, että tänä aikana lapsi oppii ja kehittyy lähinna esimerkkien avulla. Sanotaan, että "Tämän ikävaiheen haasteeseen aikuinen vastaa parhaiten kasvattamalla itseään sellaiseksi ihmiseksi, jota lapsen on hyvä jäljitellä." (lainaus sivustolta steinerkoulu.fi), joka kyllä itsessään pysäyttää... Minähän se olen, se esikuva, ja mitä omaa esimerkkiäni tahtoisin Lapsen seuraavan.. Melko pelottavaakin.. Positiivista on se, että asioihin voinee vaikuttaa, ja toisaalta huomaan olevani todella kiinnostunut aiheesta, enemmän kuin mistään aikoihin:)!

Toisena asiana asunnon ja autonkin osto. Onpahan ollut siinä itsessään jo aika paukku purtavaksi, ilon ja luopumisen kaksintaistelu soi päässä koko ajan. Vastuu on iso, ei kai sitä vielä oikein ymmärräkään.. Vaan on hyvä mieli siitä, että tähän ratkaisuun on ollut mahdollisuus. Meillä on nyt oma (pankin) koti, johon olen päässyt käsiksi, omillani! On pakko myöntää, että viimeaikaiset tapahtumat ovat kuljettaneet näitä päätöksiä kohti, ja siitä olen hyvilläni, vaikka sattunut onkin, ja paljon.... Muutto on edessä, sitä odotan, ja samalla pelkään, jotenkin siinä varmasti nivon yhden aikakauden nippuun ja suunnistan kohti uutta, tuntematontakin.. Voin vaan kuvitella mikä tunnemylläkkä tässä vielä on edessä, jotan nyt koitan nauttia vielä hetken tästä "seesteisemmästä" tuulesta, voimia keräillen.

Neulominenkin on tosiaan nostellut taas päätään:)! Villatakki tekee tuloaan, hitaasti tosin... Aika työn taas otin tehtäväksi, vaikkakin uskon, että vaivannäkönsä arvoinen on kunhan joskus valmistuu..:)! Ja sukkiakin on keskeneräisenä..... nooh... toisena päivänä:)!

Huh..

Uusia puolia taas, uskomattomia.. Sitä on joskus vaikea ymmärtää ihmisen kykyä, nyt valitettavasti olla ilkeä... Sen kohteeksi joutuminen on kamalaa. Ystävä, niin luulin, ja takkiin tuli että ropina käy.... Miksi, kysyn minä vain? Mitä pahaa olen kerennyt tekemään? Ei voi ymmärtää, ei lain... Tyhjä olo, ei edes kyynel nouse silmään, on vaan pettymys ja niin monta kysymystä... Puikot, puikot tänne ja akkiä!!!

PUIKOT!!

Hei, ne ovat taas täällä:)! Kiitos Novitan uusimman lehden, ja siskolikan, inspiraatiosta on saattanut pieni aavistus palata takaisin! Laitan kuvaa pikimmiten, kunhan työ hieman etenee.. Mutta ajatus on, ja tahto, mahtavaa!!
Muutama aurinkoinen ja hyvässä seurassa vietetty päivä piristävät kummasti. En ala edes väittämään, etteikö mielessä painaisi monet asiat vielä, ja pitkään, mutta viime päivistä olen saanut lisää potkua sille ajatukselle, että elämää on, ja sitä Voi elää ihan Itselleen, eikä sitä silti tarvitse tehdä yksin. Voi kuulkaa, jos (ja kun) tästä vielä itseni "normaalille" tolalle rakennan, saatan hitusen vahvempi olla, ihan positiivisessa mielessä. Ehkä meidän "heikkolaisten" on vaan kohdattava joitakin asioita, ennenkun edes voi suunnitella ihan normaalia, tasapainoista(?) elämää niin, ettei elämä olisi vaan toisten kautta elämistä?

tuulee

Niin monta ajatusta, niin vähällä aikaa....
Sitä pienistä paloista koittaa rakentaa tajuntaansa jollekkin tasolle, vaan joka päivä oppii uutta. Kipu tuntui suurelta, ja herätti valtavan ajatustyön, mutta suhteellista kaikki, ihmiset ympärillä ovat joutuneet paljon kovempien tilanteiden eteen, ja kipu on varmasti jotain sanoinkuvaamatonta ja niin moninkertaisesti suurempaa, ettei omista asioista edes ilkeä enää puhua... Ei auta kuin suunnata uusia tuulia päin, ja koittaa elää hetki ja tunne kerrallaan, pala palalta kohti jotain, tyynempää olotilaa, ja onneakin, sitten joskus...
Jospa koittaisin alkaa kanavoimaan näitä olojani taas käsien kautta, saisi tännekin jotain alkuperäistä tarkoitusta vastaavaa tarinaa aikaan..:), sitäpä odotellessa siis!
Ps: Kiitos ystävät, voimaton olisin ilman teitä ollut, ja tulen varmaan vielä olemaan, tai apuja vielä hakemaan, kunpa jollain voisin vielä kaiken tämän paikata ja antaa takaisin!

Ajatus

Rikki, mutta ajatus juoksee vielä. Onneksi. Eilinen päivä säilyy mielessäni varmasti ikuisuuden, tajusin etten ole tähän mennessä tiennyt tunteesta juuri mitään. Järkyttävän, riipivän, sanoinkuvaamattoman tuskankohtauksen keskellä yritin hahmottaa MIKÄ minuun koskee, mitä tämä on, vai onko vaan hulluutta. Kun ei sille tunteelle OLE mitään sanaa... Tajusin että tässä taitaa olla kyse siitä mistä kaikki ne laulut, joita en ymmärtänyt aiemmin, on kirjoitettu. R-sana, kirosana? Ei kai sentään, kaunista ja suurta varmasti onnistuessaan, pahalle tuntuu se, että ymmärsin tilanteen vasta kun se minulta oli jo viety. Luulin tienneeni mitä r-sana on, mutta tajusin selvinneeni aika vähällä rapiat 30 vuotta..
Mutta nyt minulla on lupa olla (lupa itseltäni) pihalla, surullinen, vihainen, katkera, pelokas.. Sille on joku syy. Ja ehkä tästä vielä selviää, toivon niin, ja vielä niin, etten päädy katkeraksi ja tunteettomaksi.... Pelokas olen kyllä, mutta ehkä joskus kun tämä kipeä on käyty, huomaan että siitäkin selvittiin, eikä minun tarvitsekaan pelätä niin paljoa. Voi minä toivon niin... Matka taitaa olla pitkä ja kivinen, onneksi on ne Ystävät. Kiitos ja anteeksi ystävät tämä sekoilu, joku päivä vielä olen siinä kunnossa että voin olla antavanakin osapuolena ja maksan saamani avun jollain tavoin takaisin. Toivotaan.

Rikki.

Mirkku on rikki. Paskana. Hajalla. Mitä pahaa olen tehnyt että näin täytyy muistuttaa omasta heikkoudesta ja sanojen valheellisuudesta...? Palaa kasattuaan itsensä...

Kannattaa pysähtyä.

Olenkin jo pidemmän aikaa ihmetellyt, miksei ajatus tunnu kulkevan ihan parhaiten.. Melkein neljä viikkoa juoksin ja koetin jotain saada aikaan, kunnes tuli tarve pysähtyä. Juu, loma on ollut antoisa, mutta nyt, hetken vaan oltuani, onkin olo parempi kun aikoihin. Ja taisin huomata jotain...?
Aloin nimittäin lukemaan, erään naisen elämänkerrallista ajatuksen virtaa. Enpä ole aikoihin lukenut, ja tämähän tuntuikin hyvälle, ei sillä että hakisin suoria ohjeita miteä elää, vaan hyvää on ajatusten tulva joka jonkun muun tarinaa lukiessa alkaa herätä. Ajatus vaan karkaa niin nopeaan, tai jää seuraavan jalkoihin, että pitäisi olla kaiketi koko ajan kynä kädessä pysyäkseen itsekään kärryillä...
Jotakuinkin suurin ajatus nyt on, että huomaan olevani enemmän hakoteillä kun kuvittelin. Luulin jo, että alan olla voiton puolella kaiken elämän muutosten jälkeen, mutta ei, ne aiemmat kysymykset ovat osin selvinneet ja osin unohtuneet, mutta niiden tilalle onkin tullut salakavalasti uusia ja entistä ehompia ratkottavia. Ehkä olen nyt "ehjempi" näkemään ongelmia, tai vaan pakon edessä, mutta jotenkin yhtákkiä tupsahdin persuksilleni ja huomasin jotain, taidan olla kuitenkin solmussa... Ja se, että kuvittelin hetken olevani ehjä ja vahva ja jopa pirun iloinen, johtui uusista tuulista, ja nyt joudun tunnustamaan että luulin sen kantavan johonkin "turvasatamaan", ilman että joutuisin itse töihin... Virhearvio..?
Luulenpa, että ennenkuin voin antaa tuulten lämmitellä elämääni, minun taita pitää saada tämä työ oman itseni kanssa vähän paremmalle tolalle. Ei helppoa, eikä jaksaisi aina alusta, vaan totta?

Lomaillen...

Kuvittelin päättäneeni, että loma on tietokonevapaata aikaa. No, menköön päätös muiden hyvien mukana romukoppaan, täällä sitä taas nimittäin ollan, eikä loma oikeen ole päässyt vielä alkamaankan:)! Nettiriippuvainen? Ehkä jollain tasolla, mutta lienee nykypäivää...
Tultiin pikkumiehen kanssa kotikonnuille lomailemaan, jotenkin sitä vaan loma ei tunnu lomalle muualla samalla tavoin. Junamatka oli ihan hauskaa vaihtelua, joskin kolmella junalla matkustustus kolmevuotiaan kanssa oli hetkittäin jokseenkin haastavaa;) vaan hyvin siitä selvittiin. Ja nyt, hermo lepää:)!
Aikaa, sitä piti opetella jakamaan paremmin.. No, nyt sitä on tarjolla, ja heti huomaa ajatustenkin alkavan kulkea paremmin. Luulenpa, että tänne tulee aatoksiaan purettua loman aikana vielä moneen kertaan... Nyt happihyppelylle aamukasteiseen ulkoilmaan, siellä jos missä voi ajatella, rauhassa!

Päivityksiä

Selailin tuossa kirjoituksiani, ja huomaan olleeni aika suurpiirteinen ja huolimaton.. Elämässä on tapahtunut niin paljon viime aikoina, ettei riitä skarppausta näemmä ihan joka kohtaan. Siispä tässä pieni päivityspläjäys, tai muutana todiste etten ihan tyhjän panttina ole ollut:)! Käsityöt on jääneet tyystin odottamaan parempia aikoja, mutta tuota jauhopeukaloa on pässyt käyttämään...

Eli vietetty on: Äiteen 60-pileitä, veljen emännän kolmekymppisiä, kaverin 40 juhlaa, vappua, omat 30-päivät siinä ohimennen, Samun kummin valmistujaiset, vauvakerhon yhteiset 3-vuotis juhlat, mitä vielä... Harmi vaan kun ei tuo kamera satu joka paikkaan mukaan, koitan parantaa tapojani, taas:)!

Elämää

Kun sen oikein oivaltaa:), tekee hyvää välillä vahan huilailla ja nauttia olosta lapsukaisen kanssa. Sitä muistaa kuinka onnekas sitä onkaan! Ohjelmaa kun viime aikoina on muutoin riittänyt, muutamat juhlat ja reissut ja muut kissan ristiäiset takana, vaan nyt alkaa helpottaa ja lomakin häämöttää melko lähellä (4,5 päivää jäljellä kammassa!!)!

Huh hei..

Vapaa viikonloppu on hyvä asia, vaan rankkaa sekin.. Koulutusta ja rellestystä sisällään pitänyt viikonvaihde takana, ja olokin sen mukainen:)!
No, tästä on taas hyvä jatkaa ja "parantaa tapansa", ohjelmaa tälle viikolle nimittäin riittää. Lauantain juhliin saa taas siivoilla ja leipoa, joista tuota jälkimmäistä oikein innolla odotankin! Ystävät kalliit saapuvat lauantai-iltana, josta perin iloinen ja onnellinen olen, ja toki haluan parhaani tarjota tästä hyvästä. Voi olla että tuo aiemmin lipsahtanut tapojen parannus tässä kyllä siirtyy vielä tulevaisuuteen...:)!
Ja voi onnen poikaa, Pikkumies oli pitkän viikonlopun sukuloimassa, johon mahtui mökkeilyä kaikkine moninaisine touhuineen, leikkipuistoa ja mäkkäriäkin. Kerrottavaa taas riittää joksikin aikaa! Kiitollinen olen, että välillä saa poikakin vaihtelua ja irrottautumista tavallisista arjen hulinasta. Tekee molemmille hyvää!
Tästähän voisi äkkisestään referoida elämän olevan aika lailla mallillaan:)!

Vappua!

Aika rientää siivillä... Nyt on käyty lomailemassa Venetsiassa, ja pitäis jaksaa hetken taas uusin voimin:)! Elämä puhaltelee uusia tuulia muutenkin, nyt vaikenen vähällä ja jään kuuntelemaan aatoksiani, jatkan kun saan jotain selkoa itsekään... Tärkeintä on, että elämä tuntuu kuitenkin hyvälle..:)!

Hauskaa Vappua toivottelen:)!

Joup...

Monta päivää tässä jo tulikin liideltyä, vaan onko IHAN PAKKO kaiken kulkea käsi kädessä, tarkotan että hyvästä olosta saa vastapainoksi sen kääntöpuolen..? Eipä liene ensi kerta kun tämän pääni kiroan, mutta nyt sen voisi kyllä ainakin hetkellisesti luovuttaa jonnekin... Miettii, miettii, miettii, ja tuhoaa sen hyvän olon siinä sivussa. Voi voi, niin paljon helpompi olis vaan pysytellä siinä turvallisessa harmaassa elämässä ja analysoida muiden asioita sukeltamatta itse sen syvemmälle... No, kai tämä on sitä elämää vaan, ei voi saada jos ei uskalla antaa, mutta riskit on kyllä suuret...
Tämän piti olla iloinen käsityö-blogi, mites tämä nyt on muuttunutkin itseironiseksi monologiksi koko keksintö....?

Kevät!

Tosiaan, kyllä se on jo käsillä, kevät!
Auringon paisteeseen aamuun heränneenä huomaa, miten hymy pyrkii väkisinkin talven jäljiltä vaaleille kasvoille, elämä voittaa taas ja sitä herää luonnon mukana talviunesta:)! Ihan kuin olis uus ihminen taas. Saa nähdä, kuinka pitkälle tämä virtapiikki kantaa, mutta nyt haluan hetken ainakin nauttia tästä ihanasta, kauan kaivatusta hyvän olon tunteesta! Olen olemassa taas:)!
Oli vaan pakko sanoa ääneen!

Aurinkoa!

Uskomaton on tuon taivaalla viimeaikoina pilkahdelleen mollikan vaikutus! Auringonvalo aivankuin herättää talviunesta, heti kun vähänkin paistaa sitä saa virtaa ja alkaa taas suunnitella ja tehdäkin asioita. Eilen ryntäsin työpäivän jälkeen lenkille, tai siis "pakkoliikuntaa" harrastin, tuuppasin pikkumiehen rattaisin ja lähdettiin kauppaan, kävellen! Tunnin lenkki tulee matkoista, eli ihan hyvä happihyppely:)! Ja löydettiin vielä oikein hyvä kevätpuku ja kurarukkaset lapsokaiselle, eli tuplahyöty tällä erää.

Tässä myöskin etsiskelen lomakohdetta, taidetaan pikkumiehen kanssa viedä savon mummo reissuun:), saas nähdä mihin matka vie, mutta jotain uutta ja lämmintä taidetaan haalia..:)! Että nyt jos vielä pienintäkään murinan sanaa suustani päästän, niin kolauttakaa joku ja käskekää lukemaan tämä kirjoitus vielä kerran itsekin!

Pikkumies meneekin mummolle viikonlopuksi, saas nähdä mitä tässä vielä keksii, auringon sokaiseman pään kanssa... "Äitimeeting" olisi lauantaina, ainakin hyvää ruokaa ja seuraa on siis jo tiedossa! Jep, tänään on hyvä päivä! Kiitos aurinko ja ulkoilma, tällä pääsee jo pitkälle!

Paluu.

No niin, nyt on rämmitty tarpeeksi loputtomassa ja sekavassa itsesäälin suossa, johon ei lopulta edes ollut kovin pätevää syytä... Saa riittää, tulkoon kevät! Hiukka etäisyyttä otin tuossa kaikkeen ulkomaailmaan, kot´puolessa käytiin huilailemassa pidennetty viikonloppu, jonka päälle pikkumieheen iski vesirokko (hyvä niin, nyt on sekin pois alta!), joten kotosalla meni vielä viikon vertanen.

Nyt pitäsi taas virtaa riittää, mutta pienin askelin otan silti, kun ei tuohon mieleen ole näemmä liialti luottamista.. Toisaalta, tämä horoskoopin kuvaus: mieli kuin alati liikkuva kaleidoskooppi, tekee minusta juuri sen mitä olen, ja alan jo siihen tottua.. Varovaisesti voisi jopa sanoa, että pidän tästä kuvauksesta:), oon mitä oon, ja muuksi en muutu!

Asiaan. Kuvaa Savonmualta, nuotiokaffeella pitkästä, pitkästä aikaa, Tästä Minä Nautin, aidosti.

Ja, tälläistä siis löytyy tuolta salaisesta piilosta, VÄRIÄ! Nam. Lisää väriä:)!

Plus pikkumies, tomerana esittelee näppyjä kameralle, äidin kultainen linssilude:)!

Sitä luulee...

Hetkittäin tulee uskoneeksi, että sitä jo tuntee itsensä. Mutta ei, ei ja ei, se on kuvitelmaa tai toiveajattelua. Sitä vaan näköjään pystyy uskomattomiin tekoihin, kumoamaan kaikki periaatteensa ja siinä sivussa vetämään maton niin omien kuin toistenkin jalkojen alta. Nyt vaan mietityttää: Miksi?
Olen kieltämättä melko hämmentynyt. Mutta lääke on tähänkin. Fabel. Kyllä taas puikot viuhuu ja ajatus lentää. Kerron lisää kunhan saan jotain tolkkua.... Nyt menee hetki hakatessa päätä seinään.

Väsymys

Se iski melkolailla yllättäen, loputon väsymys. Aivan kuin villapaidan valmistuminen olisi vienyt elämän mukanaan? Voiko näin tiukille ottaa? Ei kai tästä tosissaan voi villapaitaa syyttää, mutta metaforan ainekset taitaisi saada:)!

Viikonloput on tullu jokseenkin valvottua, ja kostoksi viikolla väsyttää niin, ettei enää muuta elämää olekaan.... Tämä ei vetele, ei lain!! Pakko lisätä liikkumista ja vitamiineja, muuten ei hyvä seuraa! Nyt nimittäin on jo niin p... olo, että voisi pian kadota maton alle piiloon pahaa maailmaa. Lapsi sentään pitää jokseenkin rytmissä kiinni, mutta ei kai sentään meikäläisen tarvitsisi nukkua yhtä paljon kuin kaks ja puolivuotiaan..?

Muuta en nyt tiedä, kun että jos jollakin on hyviä vinkkejä taskussa, niin otetaan kiitollisena vastaan, täältä nimittäin on noustava ja äkkiä! Siis sukkapuikotkaan ei kiinnosta!! Ei ole ihan normaalia.....

Voila!

Siinä. Se on Valmis.

Olen kieltämättä onnellinen, sillä minulle jokainen valmis työ on Suuri Saavutus:)! Hiukka tyhjä kyllä olo on, mitäs nyt? Vaan jopa tuolla on faabeli päässyt puikkojen päähän, sukkaa pukkaa taas! Se neutraalius kyllä vielä unohtui, mutta siitä lisää tuonnempana, nyt olen hetken ja nautin tästä...

Niitä päiviä..

Tämä on taas niitä päiviä kun voisi unohtaa vuoden alun kauniit ajatukset valituksen lopettamisesta.... Pinna on kun viulunkieli, väsymys, sähläys ja heittelevä bloodsugari tekee tehtäväänsä. Pitkää päivää töissä, ja muun ajan sitten syö, ja loput mitä jää, nukkuu tai koittaa pidätellä hermoja kurissa poikalapsen kanssa (satujen lukeminen kyllä toimii!).... Nyt oikeen särkee päätä kun ottaa niin hermoon, ihmisiä tulee ja menee, kyselee outoja, eikä jaksais enää yhtään "hangon keksi" imitaatiota esittää just nyt...

Jotain hyvää pakko keksiä! No, aamuyöllä kun heräsin (siis nukahdin taas täysin vatsoin ennen yheksää poikaa nukuttaessa), päätin saada jotain aikaan. Kävin suihkussa ja istahdin sohvalle kuivattelemaan, ja kas, siinä tuhertaessa sain pääteltyä ja ommeltua toisen hihasauman ikuisuusprojektivillapaitaan! Ei ollutkaan niin paha rasti kun luulin:)! Jospa tänään sais toisen hihan ja loput päättelyt tehdyksi, kerkeis vielä kokeilla käytännössä kun on tuota pakkasta!

Lapsestakin riittää ilon aiheita, eilen hoidossa oli poika ensimmäistä kertaa ikuisuuuteen nukahtanut päiväunille ilman taistelua! Ihanaa, josko tästä sekin asia helpottaisi, nukkuminen kun on tuottanut vaikeuksia pitkän aikaa. Pikkuhiljaa kasvaa lapsi, sitä oikeen välillä yllättyy miten iso poika jo onkaan, pukeminen sujuu jo hienosti, ja sitä tarinaa, sitä riittää, niin uskomattomia asioita jo höpöttää ettei aina ymmärrä itsekään:)!

Riittäköön tämä kurnaus-purnaus nyt, toivotaan että saan pikapuoliin kuvamateriaalia tänne lisättäväksi, mutta vasta valmiina esittelen suuren suuren projektini:)!

Hyvää Ystävänpäivää!

Kortit ne jäi taas harkinta-asteelle, niinkun monena muunakin vuotena. Sitä aina suunnittelee tekevänsä hienoja kortteja ja yllättävänsä ystävät, vaan niin se aika soljuu ohi, ja onhan ensi vuosi taas.... Mutta minusta tässä päivässä ajatus on tärkeintä:)! Sitäpaitsi, huoputtaja-miiris, systeri ja se ainoa Super-ystävä (voiko muuten siskoa sanoa ystäväksi, sehän on vähän niinkun itsestänselvää ja luontaisetu:)) tekee niin hienoja kortteja, ettei paremmasta väliä!
Ihminen tarvitsee ystäviä, joku enemmän, joku vähemmän. Minä ainakin tarvitsen. Niitä muutamaa tosiystävää eritoten, korvaamattomia ovat! Vaikka unohdan pitää yhteyttä ja ilmottaudun vaan kun on asiaa, silti Tosiystävät on säilyneet mukana, iso KIITOS:)! Toivottavasti olen itsekin osannut olla ystävänä kun sitä piirrettä on tarvittu...
Olen puntaroinut montaa asiaa viime aikoina ihan uusilta kanteilta, ja ystävyyttäkin on siinä tullut mietittyä. Sitä ei parisuhteessa aina muista, tai ei edes samalla tavoin kaipaa ystäviä, kun On se "ystävä", puolisko, siinä turvana. Vaan tilanne onkin aivan toinen kun on yksin. Muistaa taas mitä varten on ystävät:)! Ja myös sitä on joutunut miettimään, voiko mies ja nainen tosiaan olla Vaan ystäviä? Haluaisin uskoa niin, ja voisinpa todistaakin sen, mutta voiko olla varma siitä toisesta jos itsestään olisikin? Sanotaan, että ollaan vaan ystäviä, hieno juttu, ja kuitenkin toivotaan enemmän, mutta ei Kerrota sitä.... Ja sitten sattuu juhaa leukaan... ei hyvä.
Tässäkin on oikeastaan kyse ystävyyden yhdestä peruspilarista, luottamuksesta. Ystävä on ihminen johon voi luottaa! Olkoon mies tai nainen.
Jään pohtimaan, mutta toivon samalla kaikille ystäville oikein hyvää ja onnentäyteistä ystävänpaivää, samalla kiitellen ja kumarrellen!

Hitaasti, mutta varmasti!

Pikkuhiljaa, mutta kuitenkin, valmistuu se ihka ensimmäinen aikuisen kokoinen villapaita! Hullun hommaa, tuntuu välillä, vaan taitaa tulla ihan pidettävä pusero tästä. Vielä kaulus loppuun, ja sitten hihasaumat ja päättelyt..... se se vasta temppu onkin! Vaan jos näin pitkälle on päästy, niin loppuunkin viedään, meni päivä, viikko, tai vaikka sitten vuosi:)!

Lisää kuvia

Tässäpä vielä muutama otos lomalta, luistelureissua ja jotain valmistunutta, pikalapaset:). Kyllä loma vaan on poikaa...

Paluu arkeen

Olin lomalla pari viikkoa, ja teki hyvää! Joskin sairastellen meni alkuun, mutta silti loma on loma. En muista milloin olisin tehnyt yhtä Vähän lomaillessa:), kiitos äiteen ja vähän muittenkin lapsenlikkojen! Ainoa pikku miinus tässä on se, että paluu arkeen on vähän... orpoa...

Parhaita paloja lomalla oli Oravin reissu, retkiluistelua käytiin kokeilemassa, ja se vasta olikin mainio laji! Hyvä keli ja vielä parempi seura, mikäs siinä on viuhtoessa:)! Suosittelen. Ja sukuloimassa käytiin tädin ja ukin luona, voi taivas mikä nautinto voi ulkosauna olla vuosien jälkeen. Eipä tiennyt vielä joku vuosi sitten miten silloista arkipäivää voisi tulla kaipaamaan, tuntui ulkosaunan lämmittely silloin joskus työläältä, perun kyllä puheeni nyt... No, pikkumieskin pääsi nauttimaan, saunasta ja makkaran paistosta ulkosalla. Kyllä oli hienoa!

Ja nyt vaan seuraavaa lomaa odottelemaan!

Mietintää...

Taas se miettii:)! No, on käynyt mielessä sellainen asia, että lukeekohan tätä kukaan.. tai mitä väliä sillä muuten on? Jokatapauksessa olin saanut kommenttia, sisko-kullalta! Siis ainakin yksi seuraaja on:)!

Itse olen jäänyt koukkuun näihin blogeihin, muutamia käyn Aina kurkkimassa kun koneen avaan, toisinaan taas eksyn ihan uusiin sivustoihin ja monesti sieltä löytyykin mielenkiintoisia juttuja, joita sitten alkaa tutkimaan syntyhetkestä nykypäivään. Vähän kuin elämänkertoja, toiset käsityön siivittäminä, jotkut taas erityisen elämäntilanteen edessä syntyneet. En tiedä onko hyväksi, mutta pakko tunnustaa että enemmän nykyään luen näitä blogeja kun päivälehtiä..... En ole ihan varma maailman taloustilanteesta, mutta tiedänpä hyvinkin millaista lankaa ja millä puikoilla joku tänää kokeilee:)! Ja näinä aikoina tuntuukin paljon mukavammalle pysytellä vaan täällä "ruohonjuuressa".

Tänään on tosiaan kerennyt miettiä ja tehdä paljon muutakin, herääminen puoli viideltä nimittäin jatkaa päivää kummmasti! Sain jotain näkyvääkin tehdyksi, samun pipoon nyörit virkkasin, ja lapasenkin tekaisin melkeen kerta heitolla, peukku vaan väi vähäsen kesken. Aika hyvin minulta, kun ottaa huomioon että kokeilin ja purin siinä tehdessä aika monet kerrokset.... Ja tämä tapahtui ennen töihin tuloa! Mitä opimme tästä? Kannattaisikohan alkaa nukkumaan ajoissa ja herätä vastaavasti hiukka aiemmin, tehokkaampaa taitaa tuo aamuaika olla....?

Siitä miettimisestä vielä (lupasin aiemmin että valitus loppuu ja koitankin nyt tiivistää niitä hyviä ajatuksia...), kaiken myllerryksen keskellä mieli on jotenkin tyhjän avoin, sitä jotenkin alkaa hellittää tai miten tuon nyt kuvailisi, kuitenkin asioita alkaa ottaa vastaan neutraalimmin, pelkäävästä kyseleväksi tunnustelijaksi...? Ehkä on hyvä joskus karsia turhat huolet pois, ja välillä olla vaan, nimittäin nyt pari päivää reporankana huilanneena maailma muuten näyttää vähän paremmalta, kelistä huolimatta:).

Pastillit!

Hah, sainpas valmiiksi:)! Hauskat ovat, joskin seuraavaksi taitaa olla Natural Colours-vaihe, jotain ihan muuta, vaikka palmikkoa hiekan sävyssä, eksyi nimittäin taas kaupassa kärryyn pari kerää seiskaveikkaa...

Pakko laittaa pikkumiehen iltapesu-kuva mukaan, uusi look on niin Rock!!

keskeneräistä..

Tässä on SE villapaidan alku, josta mainitsin kaiketi jo viime talvena.....:) Saa nähdä valmistuuko ikinä, mutta nyt aloitin jo hihaa tekemään! Aika työ, vaan lopussa kiitos seisoo, toivotaan.

Touhuja

Siitä se kipinä lähti, pakkasesta ja puikoista! Aloitin aamulla sitä kuuluisaa Toista Sukkaa pastilleihin, näin kauan siinä taas meni. Mutta huomasin olevani itse vailla sukkia kun sunnununtaina pikkumiehen kanssa ulkoillessa varpaat tahtoi jäätyä tyystin! Ja ulkoilukipinä lähti myös, eipä startannut nissani-parka pakkasessa, ja niin joutui jalkamieheksi tämäkin sohvaperuna. Samaan rysäykseen viipotin kauppaan ja ostin toppahousut ja hansikkaat, kyllä nyt kelpaa:)!
Tänään pikkumies pääsee parturiin! Ja sen jälkeen mennään mäkkärille, josta bussilla kotiin, siinäpä pikkumiehelle vähän väriä elämään! Huomenna kun on vapaa, niin mihin meillä on kiire? EI MIHINKÄÄN. Aikaa, aikaa ja aikaa. Kiire saa laantua!

Suunnitelmia

Tässä olen nyt pariltakin eri taholta saanut vinkkiä tavoitteiden selkeyttämiseen. Siis kynä ja paperi sauhuamaan, ja omat päämäärät siihen näkyville ja "eläväksi" jotta niitä muistaisi välillä tosissaan tutkailla ja päivittää. Mitä tulevalta vuodelta odotan ja haluan? Peppilästä kiitos vaan nappasin idean tynkää, hyvät on alut, sanoisi eräs elämäntaituri!

Mirkun "kymmenen käskyä":)

ILO, on etsittävä iloa elämään, lisää, paljon, joka paikasta ja asiasta.

ONNI, tämä pitäisi muistaa päivittäin, liittyy edelliseen.... Lapsi.

HYMY, liian usein kuulen liian harvoin näkyvästä hymystä, palattakoon edelliseen...

AIKA, lisää sitä ei saa, mutta on opeteltava jakamaan aika paremmin. Lapselle aikaa!

OPPI, haluaisin oppia jotain uutta. Uusi tekniikka neuleessa, huovutuksessa, jotain..?

YSTÄVÄT, olisi syytä muistaa jos haluaa tulla muistetuksi, klisee mutta tosi.

KOTI, oma koti, tai entisestä ehompi. Ei kun OMA koti... tai no.. no....

AIKA, uudelleen aika, aikaa ajatella ja toteuttaa tätä listaa:)

Kaksi puuttuu, huomaa laskuoppinsa suorittanut. Jätän tähän pelivaraa. Ei liian tiukille saa vetää, sitäpaitsi nyt voin hyvän tuuman sattuessa sen lisätä! Ja mistäs sen tietää, onni saattaa pujahtaa sisään ovesta jota ei tiennyt jättäneensä auki....

Tästä on hyvä jatkaa:)!

Uuden vuoden alussa.

Tekisi mieleni tilittää, mutta nyt tämä monivuotinen valitus saa riittää!

Uudenvuoden lupaus, vaikken niihin järin luota, on nenä napaan-kampanja:)! Eli koetan parantaa omaa ja samalla pikkuisen poikalapsen elämänlaatua, lähinnä järjestämällä aikaa ja sellaista tekemistä josta Oikeasti tulee hyvä olo, esim. nukkuminen tai löhöily! Pidän valitukset sisälläni ja puhun VAAN iloisista asioista! Aika paljon luvattu...

Ostin puikot, taas. Siitä se lähtee, sanon minä...