Sitä luulee...

Hetkittäin tulee uskoneeksi, että sitä jo tuntee itsensä. Mutta ei, ei ja ei, se on kuvitelmaa tai toiveajattelua. Sitä vaan näköjään pystyy uskomattomiin tekoihin, kumoamaan kaikki periaatteensa ja siinä sivussa vetämään maton niin omien kuin toistenkin jalkojen alta. Nyt vaan mietityttää: Miksi?
Olen kieltämättä melko hämmentynyt. Mutta lääke on tähänkin. Fabel. Kyllä taas puikot viuhuu ja ajatus lentää. Kerron lisää kunhan saan jotain tolkkua.... Nyt menee hetki hakatessa päätä seinään.

Väsymys

Se iski melkolailla yllättäen, loputon väsymys. Aivan kuin villapaidan valmistuminen olisi vienyt elämän mukanaan? Voiko näin tiukille ottaa? Ei kai tästä tosissaan voi villapaitaa syyttää, mutta metaforan ainekset taitaisi saada:)!

Viikonloput on tullu jokseenkin valvottua, ja kostoksi viikolla väsyttää niin, ettei enää muuta elämää olekaan.... Tämä ei vetele, ei lain!! Pakko lisätä liikkumista ja vitamiineja, muuten ei hyvä seuraa! Nyt nimittäin on jo niin p... olo, että voisi pian kadota maton alle piiloon pahaa maailmaa. Lapsi sentään pitää jokseenkin rytmissä kiinni, mutta ei kai sentään meikäläisen tarvitsisi nukkua yhtä paljon kuin kaks ja puolivuotiaan..?

Muuta en nyt tiedä, kun että jos jollakin on hyviä vinkkejä taskussa, niin otetaan kiitollisena vastaan, täältä nimittäin on noustava ja äkkiä! Siis sukkapuikotkaan ei kiinnosta!! Ei ole ihan normaalia.....

Voila!

Siinä. Se on Valmis.

Olen kieltämättä onnellinen, sillä minulle jokainen valmis työ on Suuri Saavutus:)! Hiukka tyhjä kyllä olo on, mitäs nyt? Vaan jopa tuolla on faabeli päässyt puikkojen päähän, sukkaa pukkaa taas! Se neutraalius kyllä vielä unohtui, mutta siitä lisää tuonnempana, nyt olen hetken ja nautin tästä...

Niitä päiviä..

Tämä on taas niitä päiviä kun voisi unohtaa vuoden alun kauniit ajatukset valituksen lopettamisesta.... Pinna on kun viulunkieli, väsymys, sähläys ja heittelevä bloodsugari tekee tehtäväänsä. Pitkää päivää töissä, ja muun ajan sitten syö, ja loput mitä jää, nukkuu tai koittaa pidätellä hermoja kurissa poikalapsen kanssa (satujen lukeminen kyllä toimii!).... Nyt oikeen särkee päätä kun ottaa niin hermoon, ihmisiä tulee ja menee, kyselee outoja, eikä jaksais enää yhtään "hangon keksi" imitaatiota esittää just nyt...

Jotain hyvää pakko keksiä! No, aamuyöllä kun heräsin (siis nukahdin taas täysin vatsoin ennen yheksää poikaa nukuttaessa), päätin saada jotain aikaan. Kävin suihkussa ja istahdin sohvalle kuivattelemaan, ja kas, siinä tuhertaessa sain pääteltyä ja ommeltua toisen hihasauman ikuisuusprojektivillapaitaan! Ei ollutkaan niin paha rasti kun luulin:)! Jospa tänään sais toisen hihan ja loput päättelyt tehdyksi, kerkeis vielä kokeilla käytännössä kun on tuota pakkasta!

Lapsestakin riittää ilon aiheita, eilen hoidossa oli poika ensimmäistä kertaa ikuisuuuteen nukahtanut päiväunille ilman taistelua! Ihanaa, josko tästä sekin asia helpottaisi, nukkuminen kun on tuottanut vaikeuksia pitkän aikaa. Pikkuhiljaa kasvaa lapsi, sitä oikeen välillä yllättyy miten iso poika jo onkaan, pukeminen sujuu jo hienosti, ja sitä tarinaa, sitä riittää, niin uskomattomia asioita jo höpöttää ettei aina ymmärrä itsekään:)!

Riittäköön tämä kurnaus-purnaus nyt, toivotaan että saan pikapuoliin kuvamateriaalia tänne lisättäväksi, mutta vasta valmiina esittelen suuren suuren projektini:)!

Hyvää Ystävänpäivää!

Kortit ne jäi taas harkinta-asteelle, niinkun monena muunakin vuotena. Sitä aina suunnittelee tekevänsä hienoja kortteja ja yllättävänsä ystävät, vaan niin se aika soljuu ohi, ja onhan ensi vuosi taas.... Mutta minusta tässä päivässä ajatus on tärkeintä:)! Sitäpaitsi, huoputtaja-miiris, systeri ja se ainoa Super-ystävä (voiko muuten siskoa sanoa ystäväksi, sehän on vähän niinkun itsestänselvää ja luontaisetu:)) tekee niin hienoja kortteja, ettei paremmasta väliä!
Ihminen tarvitsee ystäviä, joku enemmän, joku vähemmän. Minä ainakin tarvitsen. Niitä muutamaa tosiystävää eritoten, korvaamattomia ovat! Vaikka unohdan pitää yhteyttä ja ilmottaudun vaan kun on asiaa, silti Tosiystävät on säilyneet mukana, iso KIITOS:)! Toivottavasti olen itsekin osannut olla ystävänä kun sitä piirrettä on tarvittu...
Olen puntaroinut montaa asiaa viime aikoina ihan uusilta kanteilta, ja ystävyyttäkin on siinä tullut mietittyä. Sitä ei parisuhteessa aina muista, tai ei edes samalla tavoin kaipaa ystäviä, kun On se "ystävä", puolisko, siinä turvana. Vaan tilanne onkin aivan toinen kun on yksin. Muistaa taas mitä varten on ystävät:)! Ja myös sitä on joutunut miettimään, voiko mies ja nainen tosiaan olla Vaan ystäviä? Haluaisin uskoa niin, ja voisinpa todistaakin sen, mutta voiko olla varma siitä toisesta jos itsestään olisikin? Sanotaan, että ollaan vaan ystäviä, hieno juttu, ja kuitenkin toivotaan enemmän, mutta ei Kerrota sitä.... Ja sitten sattuu juhaa leukaan... ei hyvä.
Tässäkin on oikeastaan kyse ystävyyden yhdestä peruspilarista, luottamuksesta. Ystävä on ihminen johon voi luottaa! Olkoon mies tai nainen.
Jään pohtimaan, mutta toivon samalla kaikille ystäville oikein hyvää ja onnentäyteistä ystävänpaivää, samalla kiitellen ja kumarrellen!

Hitaasti, mutta varmasti!

Pikkuhiljaa, mutta kuitenkin, valmistuu se ihka ensimmäinen aikuisen kokoinen villapaita! Hullun hommaa, tuntuu välillä, vaan taitaa tulla ihan pidettävä pusero tästä. Vielä kaulus loppuun, ja sitten hihasaumat ja päättelyt..... se se vasta temppu onkin! Vaan jos näin pitkälle on päästy, niin loppuunkin viedään, meni päivä, viikko, tai vaikka sitten vuosi:)!

Lisää kuvia

Tässäpä vielä muutama otos lomalta, luistelureissua ja jotain valmistunutta, pikalapaset:). Kyllä loma vaan on poikaa...

Paluu arkeen

Olin lomalla pari viikkoa, ja teki hyvää! Joskin sairastellen meni alkuun, mutta silti loma on loma. En muista milloin olisin tehnyt yhtä Vähän lomaillessa:), kiitos äiteen ja vähän muittenkin lapsenlikkojen! Ainoa pikku miinus tässä on se, että paluu arkeen on vähän... orpoa...

Parhaita paloja lomalla oli Oravin reissu, retkiluistelua käytiin kokeilemassa, ja se vasta olikin mainio laji! Hyvä keli ja vielä parempi seura, mikäs siinä on viuhtoessa:)! Suosittelen. Ja sukuloimassa käytiin tädin ja ukin luona, voi taivas mikä nautinto voi ulkosauna olla vuosien jälkeen. Eipä tiennyt vielä joku vuosi sitten miten silloista arkipäivää voisi tulla kaipaamaan, tuntui ulkosaunan lämmittely silloin joskus työläältä, perun kyllä puheeni nyt... No, pikkumieskin pääsi nauttimaan, saunasta ja makkaran paistosta ulkosalla. Kyllä oli hienoa!

Ja nyt vaan seuraavaa lomaa odottelemaan!