Jotain edes...

Jottei ihan toimettomana olis, niin tässäpä yksi tekele, "pörröhuivi", joita on tulossa lisääkin, joskus.... Mutta hauska on tämä, vähän "glamouria" arkeen:)!

Lapaset

Tässä taas niitä "lapanen päivässä, toinen vuodessa..." -tekeleitä:)! Mutta lopussa kiitos seisoo, ois varmaan olleet liian suuret jos heti valmistuivat, nyt ovatkin oikeen hyvät ja käypäset. Onpa työn alla muutakin pientä, toivottavasti valmistuu nopeammin kun nämä...

Ajatuksia syksyisenä aamuna

Miettii, miettii....
Olen eksynyt selailemaan näitä blogeja, ja vastaan tulee toinen toistaan hulppeampia taidon-näytteitä. Millä ajalla ihmiset kaiken tekevät? No, aika on suhteellinen käsite, ja kiire vaan ajan jakamista, sanoi joku viisas... Mutta kun tuntuu että itsellä ei sitä aikaa vaan liikene, kaksivuotiaan kanssa tekemistä riittää, varsinkin kun on aika pitkiä päiviä töissä...
Paitsi että, sisimmässä aani sanoo: kyllä sinullakin olisi aikaa, mutta onko tarpeeksi innostusta, intohimoa ja uskoa omien kättesi töihin? Niin, onko kiire vaan puolustus aikaansaamattomuudelle? Inspiraation puute on helppo hukuttaa arjen askareiden alle... Toisaalta, ei väkisin tekemisessä ole mitään järkeä, mutta kun sen tietää, että kun alkuun pääsee, niin siitä nauttii, nauttii aivan valtavasti ja saa enemmän kun uskookaan. Miksi sitten on niin vaikea aloittaa?
Olen lukenut mielenkiintoista kirjaa: Kuinka ideat syntyvät (en muuten juuri lue, paitsi käsityö- ja keittokirjoja..). Puoliväliin olen päässyt, ja paljon on ajatuksia herännyt tähän mennessä. Luovuudesta puhutaan, kirjoittajien näkemyksiä ja kokemuksia siitä, mitä luovuus oikeastaan on ja mitä se vaatii, niin olen ymmärtänyt. Toiveikkuutta herättää ajatus, että kuka tahansa voi olla luova, joskin työtä se vaatii. Kuulemma jo 10 vuodessa voi kehittyä.... Varmasti totta. Tuntuu kyllä, että toiset ovat luonnostaan luovempia kuin toiset, ja sekin lienee totta, mutta ajatuksena tuo "mahdollisuus oppia luovaksi" on minulle ainakin vähän kuin "valoa tunnelin päässä":)!
Jäin vaan miettimään, kun jossain kohtaa kirjassa kehotettiin itsetutkiskeluun, mikä on se aihe, jota kohtaan tuntee kiinnostusta, niin suurta intohimoa että Janoaa tietoa ja etsii uusia ulottuvuuksia, on valmis opiskelemaan ja kehittymään, käyttämään kaikki liikenevät voimavarat... että mikähän se minun kohdallani mahtaa olla, vai enkö tosiaan ole sitä vielä edes löytänyt? Haluan kyllä, löytää alani ja tulla "ammattilaiseksi", mutta mikään ei kuitenkaan ole vielä moista "intohimoa" herättänyt.
Ajatusten selvitykseksi voisi listata asioita, joista pidän:
-käsityöt, kaikissa muodoissa (vaan ei ole yhtä tekniikkaa ylitse muiden..)
-Leipominen, ja kokkaaminen (varsinkin koristelu, siis maku- ja näköaistin kiusoittelu)
-Miettiminen, pähkäily, pohtiminen, haaveilu:), yksin ja yhdessä..
Saako tästä jo jotain irti? Oi voi, pitkä taitaa olla vielä matka siihen lampun syttymiseen...

Kudottua

Tässä vielä yksi kuva kesältä, lomalla tuli Torvelassa tartuttua sukkulaan, ja tälläinen leppis-matto siitä sitten syntyi pikkumiehelle. Voi jospa olis aikaa ja välineet käden ulottuvilla, niin syntyishän sitä, ehkä...

Syys...

Jäipä yksi kuva vielä pois, laitan nyt senkin, täällänenkin paita syntyi ohimennen muiden tuotosten lomassa. Helppo, nopea ja kätevä pikkumiehelle näin syyspäivinä:).
Kurjia hiukka nämä kelit, kun ei oikein tiedä miten pikkumiehen pukisi hoitopäivää varten. Kurapuku kun kuitenkin on aika hiostava, vaan pakko pitää sateisessa syys-säässä. Hirmuisen hyvä minusta on tuo fleece, aiemmissa kuvissa ollut kokopuku varsinkin. Ja niin helppo ommellakin. Suosittelen.

Neulominen nostelee päätään myös, viime yönä kun ei nukuttanutkaan, päätin jatkaa pastilli-sukkaa, nyt on kantapää tehty.. Pienin askelin etenee, mutta kuitenkin:), ja se villapaitakin kummittelee, pitäisi jatkaa sitäkin... Ihanaa, yö, teetä ja neule, hiljaisuus! Uusi jalkalamppu on muuten mainio, minulla on viimein oikea neulevalo! Ja vedenkeitin.. ja kahvin..
Elämä hymyilee, ulkona muusta maailmasta, kotona näprätessä ja hiippaillessa, syksystä huolimatta:)!

edelliseen...

Niin, tuollaisia tekeleitä tässä on näprätty, ensin muistin virkistykseksi vähän helpompaa eli fleecepukua ja paitaa, sitten jo vähän, tai siis paljonkin vaativampaa, eli kevyesti topattu takki ja housut. Tuon takin kanssa sitä sai ihan tosissaan välillä miettiä, mutta ihan kohtuuhyvin onnistui, kun ei ihan eilen ole moista tehnyt. Ja lisää halajaa mieli jo, uutta putkeen vaan!
Katselin tuossa illalla juur kangaspinoja vaatehuoneessa, materiaalia olisi kyllä, kunhan taas vimma iskee. Ja niitä kahvipusseja, niitä ON PALJON.... Joulumyyjäiset uhkaavasti lähestyy nekin, eli jos ei muuten niin pakon edessä on ruvettava niitäkin vääntämään:)!
On se vaan terapeuttista, tuo käsillä tekeminen, ja jo suunnittelu itsessään. Lämpimästi suosittelen kaikille, pikkumurheet siinä sivussa kaikkoaa kyllä, varsinkin onnistumisen ilojen kautta. Ja syys-sateiden lamaannuttavan voiman tietäen aion tähän konstiin turvautua edelleen:)!

Tuotoksia

Tässäpä kuvia joita tulin luvanneeksi:)!