Joulun jälkeinen elämä....

Tunteiden sekamelska tosiaan. Nyt se on takana, Joulu. Mitäs nyt? Mitä nyt odottaa...

Joulu oli lapsen juhla, Pikkumies oli aivan ymmyrkäisenä lahjojen määrästä, ja niiin mukavia paketteja tuli! Huomasi hyvin miten pehmeät paketit avattiin nopsaan ja siirryttiin kovempiin:), autot olivat suosiossa, ja huuliharppu! Molla-Matti ei heti ihan kamalasti pikkumiestä sytyttänyt, mutta viime yönä jo kelpasi kainaloon sekin.

Ja hyvää ruokaa, suklaasta puhumattakaan on syöty mielin määrin, minkä jälkeen arkeen on entistä vaikeampi palata:), no, onneksi joulupukin tuomia konvehteja riittää vielä joksikin aikaa!

Yksi kuva tuossa vielä joulua edeltävistä tunnelmista, Pikkumies leipoo! Ja oli muuten luumuhilloa joka nurkassa sen jälkeen... ja onnellinen lapsi:)!

Ajatuksia Joulusta...

Eilen tunsin Joulun henkäyksen. Kun pikkumies kävi nukkumaan aloitti tämä tonttu paketointitouhut, ja muutama taatelikakkukin syntyi siinä sivussa. Joulun tuoksu tuli taloon, ja joulupaperit ja narut levisi hujan hajan pitkin lattioita Vesku Loirin joululevyn siivittämänä. Aamuyölle siinä vierähti, mutta ei ajan kulua edes huomannut, hetki omaa aikaa ja omia puuhasteluja, rauhoittaavaa.

Joulu tuo tullessaan niin paljon ajatuksia ja tunteita, muistoja ja toiveita. Koitan kuumeisesti miettiä mistä joulun tunnelma lopulta syntyy, miten sen rauhan tavoittaa? Joulumaa-laulu puhuu asiaa, "sinne saattaa loytää vaikka paikallansa pysyy"..... Varmasti olisi syytä juuri pysyä paikoillaan, pysähtyä. Edes hetkeksi. Monta joulua on mennyt kiireen ja hulinan merkeissä, ja hauskaahan se tohina on, kuuluu jouluun minusta. Mutta mieleen on jäänyt ne hetket aattoyönä kun kansa on rauhoittunut jo yöpuulle, olen monesti jäänyt valvomaan ja istumaan (kiikkutuoliin kun siihen on tilaisuus ollut), ottanut tilkkasen viskiä tai lasin punaviiniä, ja ollut vaan sen hetken. Itku siinä tulee, onko se iloa vai surua on sivuseikka. Tunteiden sekamelskan purkaus, ilo, suru, haikeus, kaipuu, hiljaisuus, kauneus... Sitä odotan.

Lasten juhla Joulu on ainakin. Tämän joulun haluaisin pyhittää Pikkumiehelle, eikä tarkoita lahjoja vaan aikaa. Liian kiire on elämässä ollut, ja paljon muutoksia. Mutta joulu on pojan, viimein on muutama päivä aikaa olla ja touhuta lapsen kanssa, se on tärkeintä. Surulliseksi minut tekee se, että samalla kun odotan ja järjestän Meidän joulua, pilaan jollain tavalla joulun toisaalla, lasta kun ei voi jakaa.... Syyllisyys painaa. Mutta tähän suohon jos jään rämpimään, pilaan sen Meidänkin joulun. Muuta en siis voi kun yrittää parhaani, koitan tehdä kaiken tärkeimmälle hyvä ja iloisen joulun:)!

Ja lisää!

Hulluus on iskenyt, ei auta mikään.... toinen vielä kun syntyis niin saisi pikkumiehelle pukinkonttiin uudet sukat, alkaakin entiset olla pieniä:)! Fabelia edelleen, huippulanka!

Pukinpajalta 2.

eilisen tuotosta.... kyllä nyt on intoa kun myyjäiset oli ja meni:)!

Pukinpajalta 1.

Hehee, nyt kun messukiireet on ohi, ja rauha maassa, niin voikin ruveta näpräämään omiaan. Siis lisää valvottuja öitä... Taisi draivi iskeä nyt pahanpäiväisesti, mutta hyvä niin:)!

Tässäpä kysymys, mitä tulee kun risteytetään molla-maija ja nukku-matti? Poikalapsellakin kun kuulemma olisi hyvä olla edes yksi nukke, niin tehtävähän se on! Vielä hieman vaiheessa, kun tuli uni sitten viimein kuitenkin, mutta hauska on olku ainakin, kylläpä huvitti yksin yöllä ommellessa:)! Saanko esitellä: Molla-Matti!

Väsynyt, mutta silti hitusen onnellinen...

Ja hiukkasen pettynyt. Ei ihan mennyt niin kuin olin salaa toivonut. Minun piti näyttää epäuskoisille että asia johon yritin, ja yritän vieläkin uskoa on kaiken väärti... Tekeminen, käsillä tekeminen. Vaan matto on vedetty jalkojen alta, hinnat poljettu maahan, ei pienintä arvostusta omaa saati toisten työtä kohtaan, perinteinen "eihän tästä nyt.. jos nyt euron..." on syönyt arvostuksen. Tai väärä foorumi, TODELLA väärä sattui.... No, savolaistontut löysivät lopulta uudet kotinsa, mutta sielu itki kun naurettavan pienellä korvauksella niistä joutui luopumaan. Ei siinä jää tekijälleen muuta kuin tekemisen ilo, riittääkö se, se on asia erikseen.

Sitä miettii kaikenlaista, mitähän tällä kertaa tämä elämä yrittää minulle kertoa tai opettaa? Kaksi puolta minussa taas taistelee, toinen sanoo: Usko jo! Et pääse mihinkään tuolla räpistelyllä, vai montako käsityöläistä voit nimetä, jotka tulevat edes toimeen... Pitäisi olla Superlahjakkuus, superinnostunut, taituri joka lyö itsensä läpi vaikka väkisin, ja ennen kaikkea, uskoa itseensä. Älä haaveile, palaa tosielämään! Ja se toinen puoli, se koettaa visertää kuin pikkulintu: Älä luovuta, sinä osaat, pystyt ja voit, kunhan keskityt olennaiseen! Pidät kiinni laadusta, tekemisen ilosta ja uskosta omiin kykyihisi. Sinulla ON jotain annettavaa, mutta ei koko maailmaa tarvitse valloittaa ja hurmata...

Taas niin monta kysymystä auki, mutta lienee paras nyt rauhoittua ja etsiä niitä hyviä puolia asioista. Oikeastaan ollaan jollain tavalla voittajia tappiosta huolimatta. Maryn tontut, vaikka alihitaan minusta menivätkin, ne saivat aikaan jotain mihin rahakaan ei yllä. Aika suuri osa markkinaväestä myyntipaikkamme ohi kävellessän pysähtyivät edes hetkiseksi, ainakin ajatuksissaan, sen kertoivat lukuisat kiukkuisillekin naamoille salaa hiipineet hymyt....:) Ja vielä monta hymyä varmasti tuovat lisää, uusissa kodeissaan. Onnea heille, toivoo väsynyt ja pöllähtänyt tonttu!

Kiire..

Kiire, kiire ja kiire... Ihan itse aiheutettua, taas. Mutta siitä saa voimaa toimia. Uskomaton olen, mutta vain paineen alla pystyn toimimaan, joskin liika on liikaa ja tulos saattaa hieman kärsiä... Tai tehokkuus, kun kaiken tekee kahteen-kolmeen kertaan. Mutta lopulta mieli on hyvä ja sopiva nipistely vatsassa, pitkästä aikaa tuntuu elämältä:)! Pala minua on tullut takaisin, se matemaatikkomutikainen joka väkrää ja näpertää nostelee taas päätään, ja hyvä niin. Nyt vaan pitämään puoliaan viidakossa jossa maine ja mammona jyllää, ja tekemisen ilo on typeryyttä... Voi minä toivon, että tapaan ihmisiä jotka kykenevät näkemään muutakin, edes palan siitä mitä minä näen... Sitä odotellessa:)!

Messut lähestyy!

Oi voi, kohta tulee kiire, nyt jos koskaan on pakko rutistaa hommat kasaan. Saikku sotki vielä kuviot, mutta on nyt jotain kuitenkin tapahtunut, tonttuhattutehdas käynnistyi, ja pikkuisen muutakin on tässä syntynyt, hyvä minä:)! Joskin ei ihan vielä parane tuulettaa, paljon on tekemistä, ja aika käy tosiaan vähiin... Joulumyyjäiset suurhallissa siis 13.-14.12! No, tässä vähän esimakua tulevasta, muutama pikaotos todisteeksi etten ihan tyhjin käsin ole lähdössä esittäytymään:)!

kostyymi

No niin, valmista tuli! Joskin aikataulu meni hiukka tiukille, mutta siihen on jo tottunut. Ja lopputulos on jokseenkin tyydyttävä, aikatauluun nähden suorastaan hieno! Toivottavasti tuottaa kantajalleen iloa ja hyvää mieltä:), ainakin herättää huomiota, uskoisin. Pikkumies ihmetteli touhua kovin, mutta varmasti mieluisin oli valoilla varustettu miekka! Voi sitä riemua ja innostusta... Juu, kyllä kannatti. Piristystä arkeen saa tälläisistä projekteista, väriä elämään. Muutaman tunnin univaje on pientä onnistumisen ilojen rinnalla:)!

Projekti

Jos ei tekemistä muuten riitä, niin on hyvä järjestää lisää! Lupauduin tekemään, tai ainakin yrittämään Darth Maul -puvustusta eräälle ystävälle... Ja aikaa on, kolme päivää ja risat! No, kankaat löysin onneksi jo, nyt vaan pitäisi suunnitella leikkaukset. Saas nähdä, jokseenkin haastava juttu, mutta samalla mielenkiintoinen, ja nyt jos koskaan tarvitsisin innostusta ja niitä elintärkeitä onnistumisen iloja.

Ja ne joulumessut.... voi voi, kohta tulee hoppu ja paniikki. Pikapuoleen on pakko saada tämä paikoilleen jumahtanut ahteri siihen ompelukoneen äärellä olevaan tuoliin myös messutuotteiden takia, toivoa voi että tämä pukuprojekti nyt poitkaisee inspiraation liikkeelle! Kuitenkin kaksi päivää kestää messut, ei voi ihan parin tuotteen kanssa lähteä... No mutta katsotaan nyt kuin käy, jospa tässä vielä yllättää itsensäkin:)!

pipo ja lapaset

Pipo ja lapaset päättelyä vailla valmiina:) Ja mikä tärkeintä, pikkumies tykkää:)

huivi nro: 2

Ja tälläistä tulossa myös...

Pikatekele!

Joskus vaan pitää saada jotain nopeasti aikaan, että saisi onnistumisen "pika-iloa"! Tässä yksi sellainen, valmistuu hujauksessa ja on hauska, vaan tupsut puuttuu, ja se mystinen toinen lapanen taas.... Linssilude on taas elementissään, voiko lapsi enää suloisempi ja elinvoimaisempi olla?! Kyllä saan kiitollinen olla, ihana on meitin kääpiö, ei voi päivä paremmin alkaa kun moisella virnistyksellä ja ilmeilyllä:)!

Ajatuksia taas

Olen miettinyt!
Kas kummaa... Teen sitä siis jatkuvasti enemmän kun varmaan pitäis, "normaali-ihmisen", vaan joskus se jopa kannattaa:)! Olen siis miettinyt, edelleen samaa polttavaa aihetta: Minä ja tekeminen, josta saakin loputtoman suon aikaiseksi. Asiaan, olen huomannut että kateus on valloillaan, siis vertaan omia töitäni ja tehokkuutta koko ajan muihin, samalla sokeutuen tosiasioilta. Ehkä olisi aika vaihtaa kysymys "miksen minä?" kysymykseen: Miksi minä? Tarkoittaen tässä sitä, että muistaisin miksi tosiaan koskaan olen suuntautunut käsillä tekemisen maailmaan. Paluu perus-asioiden pariin, tässäkin kohtaa.
On vaan pakko todeta, että toiset ovat aikaansaavempia ja idearikkaampia kuin toiset, mutta ei kai siitä Voi niin lannistua että jättäisi kokonaan tekemättä..? Perfektionisti, aina pitäisi olla paras, lienenkö saanut vähän liikaa erityskohtelua lapsuudessa:), mutta nyt saa riittää, koitan opetella "hyväksi kakkoseksi" tai jopa kolmoseksi..! Tai pikemmin koitan unohtaa ympäröivän "suorituspaineen" ja suuntaan katseen vaan Omaan etuuni:)! Mikä tuo mielihyvää ja onnistumisen iloa minulle itselleni. Tästä on taas hyvä jatkaa, hitusen itsekkäämpänä:)!

Marraskuu

Paljon vaikuttaa pienen ihmisen mieleen tuo luonto, olipa mukava aamulla lähteä hyvissä ajoin ulkoilemaan pikkumiehen kanssa:)! Kerettiin hienosti tehdä metsäretki ennen hoitoon ja töihin tuloa. Pikku pakkanen, maa kuurassa, aurinko paistaa.... Kaunista.

Ja ihmiset, paljon antaa sekin kun huomaa että ympärillä ON vielä ihmisiä, se tuli todettua eilen. Että kiitos vaan kaikille paikalle saapuneille! Positiivinen yllätys oli, että niin moni "tuhlasi" illan kutsuille tullakseen:), kiitos! Sitä välillä kuvittelee synkän hetken saapuessa, ettei ole mitään sosiaalista verkostoa, mutta pakko myöntää, että se on vaan oman pään tuotosta. Ihmisiä on kyllä ympärillä, ja oikeastaan itse tässä voisi olla aktiivisempi ylläpitämään kontakteja....

Positiivista latausta siis hankittu, jospa tässä alkaisi taas sitämukaa inspiraatiokin löytyä:)! Ps: pakko laittaa yksi kuva mukaan, omin käsin otetuksi aika hyvä.. Pidän tästä!

Jotain edes...

Jottei ihan toimettomana olis, niin tässäpä yksi tekele, "pörröhuivi", joita on tulossa lisääkin, joskus.... Mutta hauska on tämä, vähän "glamouria" arkeen:)!

Lapaset

Tässä taas niitä "lapanen päivässä, toinen vuodessa..." -tekeleitä:)! Mutta lopussa kiitos seisoo, ois varmaan olleet liian suuret jos heti valmistuivat, nyt ovatkin oikeen hyvät ja käypäset. Onpa työn alla muutakin pientä, toivottavasti valmistuu nopeammin kun nämä...

Ajatuksia syksyisenä aamuna

Miettii, miettii....
Olen eksynyt selailemaan näitä blogeja, ja vastaan tulee toinen toistaan hulppeampia taidon-näytteitä. Millä ajalla ihmiset kaiken tekevät? No, aika on suhteellinen käsite, ja kiire vaan ajan jakamista, sanoi joku viisas... Mutta kun tuntuu että itsellä ei sitä aikaa vaan liikene, kaksivuotiaan kanssa tekemistä riittää, varsinkin kun on aika pitkiä päiviä töissä...
Paitsi että, sisimmässä aani sanoo: kyllä sinullakin olisi aikaa, mutta onko tarpeeksi innostusta, intohimoa ja uskoa omien kättesi töihin? Niin, onko kiire vaan puolustus aikaansaamattomuudelle? Inspiraation puute on helppo hukuttaa arjen askareiden alle... Toisaalta, ei väkisin tekemisessä ole mitään järkeä, mutta kun sen tietää, että kun alkuun pääsee, niin siitä nauttii, nauttii aivan valtavasti ja saa enemmän kun uskookaan. Miksi sitten on niin vaikea aloittaa?
Olen lukenut mielenkiintoista kirjaa: Kuinka ideat syntyvät (en muuten juuri lue, paitsi käsityö- ja keittokirjoja..). Puoliväliin olen päässyt, ja paljon on ajatuksia herännyt tähän mennessä. Luovuudesta puhutaan, kirjoittajien näkemyksiä ja kokemuksia siitä, mitä luovuus oikeastaan on ja mitä se vaatii, niin olen ymmärtänyt. Toiveikkuutta herättää ajatus, että kuka tahansa voi olla luova, joskin työtä se vaatii. Kuulemma jo 10 vuodessa voi kehittyä.... Varmasti totta. Tuntuu kyllä, että toiset ovat luonnostaan luovempia kuin toiset, ja sekin lienee totta, mutta ajatuksena tuo "mahdollisuus oppia luovaksi" on minulle ainakin vähän kuin "valoa tunnelin päässä":)!
Jäin vaan miettimään, kun jossain kohtaa kirjassa kehotettiin itsetutkiskeluun, mikä on se aihe, jota kohtaan tuntee kiinnostusta, niin suurta intohimoa että Janoaa tietoa ja etsii uusia ulottuvuuksia, on valmis opiskelemaan ja kehittymään, käyttämään kaikki liikenevät voimavarat... että mikähän se minun kohdallani mahtaa olla, vai enkö tosiaan ole sitä vielä edes löytänyt? Haluan kyllä, löytää alani ja tulla "ammattilaiseksi", mutta mikään ei kuitenkaan ole vielä moista "intohimoa" herättänyt.
Ajatusten selvitykseksi voisi listata asioita, joista pidän:
-käsityöt, kaikissa muodoissa (vaan ei ole yhtä tekniikkaa ylitse muiden..)
-Leipominen, ja kokkaaminen (varsinkin koristelu, siis maku- ja näköaistin kiusoittelu)
-Miettiminen, pähkäily, pohtiminen, haaveilu:), yksin ja yhdessä..
Saako tästä jo jotain irti? Oi voi, pitkä taitaa olla vielä matka siihen lampun syttymiseen...

Kudottua

Tässä vielä yksi kuva kesältä, lomalla tuli Torvelassa tartuttua sukkulaan, ja tälläinen leppis-matto siitä sitten syntyi pikkumiehelle. Voi jospa olis aikaa ja välineet käden ulottuvilla, niin syntyishän sitä, ehkä...

Syys...

Jäipä yksi kuva vielä pois, laitan nyt senkin, täällänenkin paita syntyi ohimennen muiden tuotosten lomassa. Helppo, nopea ja kätevä pikkumiehelle näin syyspäivinä:).
Kurjia hiukka nämä kelit, kun ei oikein tiedä miten pikkumiehen pukisi hoitopäivää varten. Kurapuku kun kuitenkin on aika hiostava, vaan pakko pitää sateisessa syys-säässä. Hirmuisen hyvä minusta on tuo fleece, aiemmissa kuvissa ollut kokopuku varsinkin. Ja niin helppo ommellakin. Suosittelen.

Neulominen nostelee päätään myös, viime yönä kun ei nukuttanutkaan, päätin jatkaa pastilli-sukkaa, nyt on kantapää tehty.. Pienin askelin etenee, mutta kuitenkin:), ja se villapaitakin kummittelee, pitäisi jatkaa sitäkin... Ihanaa, yö, teetä ja neule, hiljaisuus! Uusi jalkalamppu on muuten mainio, minulla on viimein oikea neulevalo! Ja vedenkeitin.. ja kahvin..
Elämä hymyilee, ulkona muusta maailmasta, kotona näprätessä ja hiippaillessa, syksystä huolimatta:)!

edelliseen...

Niin, tuollaisia tekeleitä tässä on näprätty, ensin muistin virkistykseksi vähän helpompaa eli fleecepukua ja paitaa, sitten jo vähän, tai siis paljonkin vaativampaa, eli kevyesti topattu takki ja housut. Tuon takin kanssa sitä sai ihan tosissaan välillä miettiä, mutta ihan kohtuuhyvin onnistui, kun ei ihan eilen ole moista tehnyt. Ja lisää halajaa mieli jo, uutta putkeen vaan!
Katselin tuossa illalla juur kangaspinoja vaatehuoneessa, materiaalia olisi kyllä, kunhan taas vimma iskee. Ja niitä kahvipusseja, niitä ON PALJON.... Joulumyyjäiset uhkaavasti lähestyy nekin, eli jos ei muuten niin pakon edessä on ruvettava niitäkin vääntämään:)!
On se vaan terapeuttista, tuo käsillä tekeminen, ja jo suunnittelu itsessään. Lämpimästi suosittelen kaikille, pikkumurheet siinä sivussa kaikkoaa kyllä, varsinkin onnistumisen ilojen kautta. Ja syys-sateiden lamaannuttavan voiman tietäen aion tähän konstiin turvautua edelleen:)!

Tuotoksia

Tässäpä kuvia joita tulin luvanneeksi:)!

Lomapäiviä

Kurjaa kun lapsi sairastaa... Rokkoa ilmassa, onneksi meni aika vähillä ohi eikä kuumeilua ollut kun parina päivänä. Pahemmalta taisi äidistä tuntua kun lapsesta itsestään, oli nimittäin ilkeän näköinen vaiva, vaan poika mennä touhotti eikä paljon valitellut.
Ei ihan hukkaan mennyt aika kotona, ompelukone on laulanut melko ahkeraan, fleecepukua ja paitaa, kevyt-toppatakkia ja -housua on työstetty, lapsen avustuksella:)! Laitan tuonnempana kuvia, kamera kun näemmä taas jäänyt matkasta.. Tuntuu niiiin hyvältä taas saada aikaan jotain näkyvää! Joskin harjoituksen puute näkyy, joka sauman saa miettimällä miettiä, ja kootkin vähän hakusessa, kasvunvaraa jäi nyt sitten aikalailla:)! No, lisää myöhemmin, kuvien kera, lupaan:)!

Sukkaa...

Seuraavaksi tulossa "Pastilli" -sukat, värityksestä tuo nimi... En yleensä tee näin railakkaita asioita, mutta näköjään tällä kertaa alkoi vaan tulla moista, tulkoon siis:)! Ja oikeastaan, ihan hauskalta tuo näyttää, kunhan nyt vielä saisi valmiiksi, ja osais tehä toisen samanmoisen! En tietysti tehessäni mitään mallia piirtäny, joten toista tekiessä sitä taas lasketaan ankarasti...

Huovutusta...

Kokeilin sitten lomalla siskoni innostamana pesukonehuovutusta. No, vielä ehkä hieman hiomista on tekniikassa, oviverho oli haaveissa, vaan keijun mekko siitä tuli...
Mutta kaunis on tämä minusta kuitenkin:)

No niin, nyt tulee kuvia!
Tässä ensin pari vanhaa työtä, lapsen jakkupuku vuodelta...ehkä -93:)! Ja Samun kastepuku, siis kahden vuoden takaa.

Hei taas!

Nyt vierähti tosiaan kotvanen, koko kesä siis rehellisesti sanottuna. Mutta arki alkaa taas, ja lupaan kuvia pikapuoliin, siis heti kun löydän kameran piuhan.... Hyvin paljoa ei ole kesän aikana syntynyt, mutta sitäkin rakkaampia tuotoksia. Ja nyt tuntuu uusi draivi painavan päälle:)! Sukkia jo väsään, ja keväiset kesken jääneet lapsetkin on jatkuneet hieman tässä töiden lomassa...
Mutta tässäpä nyt jo yksi tuotos, ompelutaitoa koeteltiin tuon mekon kanssa.. Kummitytön rippijuhliin halusin jotain spesiaalia, ja tyytyväinen olen kyllä lopputulokseen, kaikkine helmiäis-valenappeineen:)! Muutama yö siinä meni valvoessa ja näprätessä, mutta tekipä hyvää, pitkästä aikaa tosiaan Tehdä Jotain!
Ja lisää on tulossa, pikkumiehelle on kaavat piirretty (jäljennetty tarkemmin..) jo pariin pusakkaan ja housuihin. Että tässä taitaa pikkuhiljaa palailla omaan olomuotoonsa, kaiken elämän myllerryksen keskellä. Huomaa taas perusasioiden tärkeyden, on tehtävä asioita joista nauttii, siitä sitä vaan saa voimaa taas porskuttaa!

Jopas vierähti...

Miten on aika kulunutkaan, eikä ole juuri valmista tullut mistään! No, muutto sotki kuvioita pahasti, ja moottoripyöräkortin ajo on kieltämättä syönyt ajatukset aika tyystin.. Muuten huomenna koitos odottaa, saas nähdä tuleeko valmista, käsittelykoe ja toivottavasti inssikin jos em. menee läpi!
No, tässä nyt edes yksi tuotos, päällystin vanhat korituolit, kamalat vihreät olivat ennen. Aika hauskat tuli minusta, ehkä hiukka levoton kuosi, mutta hauska!
Verhoja on tullut tehtyä, mutta siihenpä melkein on nämä hommat jääneetkin, täytyy kesälomalla skarpata! Enää 2,5 pv, ja sitten, sitten SAVOON, KOTTIIN, kahdeks viikoksi!! Voip olla, jotta puhheesta ei sen jäläkeen sua paljon selevee...

Heipat taas!

Nyt on ollut hiljaisuus-kausi, tai onhan tässä näprätty, vaan ei kuvia ole mitä julkaista.. Koetan nohevoitua, villapaidan alku nimittäin ON näkemisen arvoinen! Hurjaan hommaan ryhdyin, vaan haastetta pitää olla, eikös vaan! Tosin himoneulojille siinä tuskin olisi haastetta, mutta meikäläiselle kyllä, koskaan kun en ole aikuisten kokoista paitaa valmiiksi saanut... Jospa nyt onnistaa!
Pikkumiehen sukista tuli hyvät, sopivan kokoisetkin ovat. Ja muksu hokee "äiti tehny" kun joku näkee:)

Uutta putkeen!

Ja tässäpä seuraava tekele, pikkumiehelle sukat tulossa siis. Lankana edelleen Garnstudion Fabel, eri väriä vaan kun aiemmin. Ja puikot edelleen 2,5.
Tilasin syksyllä jo aimo annoksen eri värisiä Fabel-lankoja varastoon, nyt on hyvä napata kerä ja alkaa tehdä mitä mieleen juolahtaa (säästin postimaksuissa kun tilasin tarpeeksi kerralla...)! Suhteellista tuo rahan käyttö, vaatetta tahi muuta sellaista ei raaski ostaa millään, saati sisäfileetä ym, mutta lankoihin ja kankaisiin hurahtaa helposti se viimeinen kaksikymppinen.. ja sitten syödään kynsiä!

Valmis!

Tässäpä tämä, uskomatonta mutta totta!
Eikä työmäärä päättelyssä ollutkaan niin kohtuuton, ihan mukava homma oli koko projekti. Ja nyt eikun suunnittelemaan uusia tuulia:), kieltämättä kaikenlaista on mielessä valmiiksi jo! Saan ompelukoneetkin huollosta tänään, ja "studio" (lue: 6 neliötä tilaa, jossa kangaspuut, ompelupöytä ja hylly, +älytön määrä romua ja muuta mukavaa...)siivottu edes inhimilliseen kuntoon, siis mahtuu ompelemaan jotenkuten.
Hyvä mieli, jotain saatu aikaan!:) Suosittelen!

Huh huh...

Tässä sitä on työtä hetkeksi... älytön määrä päättelyä, toivottavasti tulee joskus valmista!