Joup...

Monta päivää tässä jo tulikin liideltyä, vaan onko IHAN PAKKO kaiken kulkea käsi kädessä, tarkotan että hyvästä olosta saa vastapainoksi sen kääntöpuolen..? Eipä liene ensi kerta kun tämän pääni kiroan, mutta nyt sen voisi kyllä ainakin hetkellisesti luovuttaa jonnekin... Miettii, miettii, miettii, ja tuhoaa sen hyvän olon siinä sivussa. Voi voi, niin paljon helpompi olis vaan pysytellä siinä turvallisessa harmaassa elämässä ja analysoida muiden asioita sukeltamatta itse sen syvemmälle... No, kai tämä on sitä elämää vaan, ei voi saada jos ei uskalla antaa, mutta riskit on kyllä suuret...
Tämän piti olla iloinen käsityö-blogi, mites tämä nyt on muuttunutkin itseironiseksi monologiksi koko keksintö....?

Kevät!

Tosiaan, kyllä se on jo käsillä, kevät!
Auringon paisteeseen aamuun heränneenä huomaa, miten hymy pyrkii väkisinkin talven jäljiltä vaaleille kasvoille, elämä voittaa taas ja sitä herää luonnon mukana talviunesta:)! Ihan kuin olis uus ihminen taas. Saa nähdä, kuinka pitkälle tämä virtapiikki kantaa, mutta nyt haluan hetken ainakin nauttia tästä ihanasta, kauan kaivatusta hyvän olon tunteesta! Olen olemassa taas:)!
Oli vaan pakko sanoa ääneen!

Aurinkoa!

Uskomaton on tuon taivaalla viimeaikoina pilkahdelleen mollikan vaikutus! Auringonvalo aivankuin herättää talviunesta, heti kun vähänkin paistaa sitä saa virtaa ja alkaa taas suunnitella ja tehdäkin asioita. Eilen ryntäsin työpäivän jälkeen lenkille, tai siis "pakkoliikuntaa" harrastin, tuuppasin pikkumiehen rattaisin ja lähdettiin kauppaan, kävellen! Tunnin lenkki tulee matkoista, eli ihan hyvä happihyppely:)! Ja löydettiin vielä oikein hyvä kevätpuku ja kurarukkaset lapsokaiselle, eli tuplahyöty tällä erää.

Tässä myöskin etsiskelen lomakohdetta, taidetaan pikkumiehen kanssa viedä savon mummo reissuun:), saas nähdä mihin matka vie, mutta jotain uutta ja lämmintä taidetaan haalia..:)! Että nyt jos vielä pienintäkään murinan sanaa suustani päästän, niin kolauttakaa joku ja käskekää lukemaan tämä kirjoitus vielä kerran itsekin!

Pikkumies meneekin mummolle viikonlopuksi, saas nähdä mitä tässä vielä keksii, auringon sokaiseman pään kanssa... "Äitimeeting" olisi lauantaina, ainakin hyvää ruokaa ja seuraa on siis jo tiedossa! Jep, tänään on hyvä päivä! Kiitos aurinko ja ulkoilma, tällä pääsee jo pitkälle!

Paluu.

No niin, nyt on rämmitty tarpeeksi loputtomassa ja sekavassa itsesäälin suossa, johon ei lopulta edes ollut kovin pätevää syytä... Saa riittää, tulkoon kevät! Hiukka etäisyyttä otin tuossa kaikkeen ulkomaailmaan, kot´puolessa käytiin huilailemassa pidennetty viikonloppu, jonka päälle pikkumieheen iski vesirokko (hyvä niin, nyt on sekin pois alta!), joten kotosalla meni vielä viikon vertanen.

Nyt pitäsi taas virtaa riittää, mutta pienin askelin otan silti, kun ei tuohon mieleen ole näemmä liialti luottamista.. Toisaalta, tämä horoskoopin kuvaus: mieli kuin alati liikkuva kaleidoskooppi, tekee minusta juuri sen mitä olen, ja alan jo siihen tottua.. Varovaisesti voisi jopa sanoa, että pidän tästä kuvauksesta:), oon mitä oon, ja muuksi en muutu!

Asiaan. Kuvaa Savonmualta, nuotiokaffeella pitkästä, pitkästä aikaa, Tästä Minä Nautin, aidosti.

Ja, tälläistä siis löytyy tuolta salaisesta piilosta, VÄRIÄ! Nam. Lisää väriä:)!

Plus pikkumies, tomerana esittelee näppyjä kameralle, äidin kultainen linssilude:)!