Odottavan aika on pitkä, jollainhan sitä on paikattava. Niin siis päätöstä odottavan. Elämä on totaalisen sekaisin, suuria muutoksia edessä, toivottavasti, mutta mikään ei kuitenkaan vielä varmaa. Vuosi käy vähiin, jännitys tiivistyy... Niin, odotellessa kas vaan, kakkuja taas tuunailtu, ja ompelukoneetkin on päässeet tauon jälken työhön. Yksinäisyys ja hiljaisuus ei välttämättä ole huono asia, sitä korvaa tilannetta jotenkin, tekemällä asioita joista tietää saavansa hyvän olon tuntemuksia. Tekisi mieli sanoa, kyllä tähän tottuu, mutta ei sittenkään, en halua. Elää minä haluan, muta missä ja miten, se jää nähtäväksi. Voi minä toivon, ettei tämä odotus vie järkeä..
