Eilen tunsin Joulun henkäyksen. Kun pikkumies kävi nukkumaan aloitti tämä tonttu paketointitouhut, ja muutama taatelikakkukin syntyi siinä sivussa. Joulun tuoksu tuli taloon, ja joulupaperit ja narut levisi hujan hajan pitkin lattioita Vesku Loirin joululevyn siivittämänä. Aamuyölle siinä vierähti, mutta ei ajan kulua edes huomannut, hetki omaa aikaa ja omia puuhasteluja, rauhoittaavaa.
Joulu tuo tullessaan niin paljon ajatuksia ja tunteita, muistoja ja toiveita. Koitan kuumeisesti miettiä mistä joulun tunnelma lopulta syntyy, miten sen rauhan tavoittaa? Joulumaa-laulu puhuu asiaa, "sinne saattaa loytää vaikka paikallansa pysyy"..... Varmasti olisi syytä juuri pysyä paikoillaan, pysähtyä. Edes hetkeksi. Monta joulua on mennyt kiireen ja hulinan merkeissä, ja hauskaahan se tohina on, kuuluu jouluun minusta. Mutta mieleen on jäänyt ne hetket aattoyönä kun kansa on rauhoittunut jo yöpuulle, olen monesti jäänyt valvomaan ja istumaan (kiikkutuoliin kun siihen on tilaisuus ollut), ottanut tilkkasen viskiä tai lasin punaviiniä, ja ollut vaan sen hetken. Itku siinä tulee, onko se iloa vai surua on sivuseikka. Tunteiden sekamelskan purkaus, ilo, suru, haikeus, kaipuu, hiljaisuus, kauneus... Sitä odotan.
Lasten juhla Joulu on ainakin. Tämän joulun haluaisin pyhittää Pikkumiehelle, eikä tarkoita lahjoja vaan aikaa. Liian kiire on elämässä ollut, ja paljon muutoksia. Mutta joulu on pojan, viimein on muutama päivä aikaa olla ja touhuta lapsen kanssa, se on tärkeintä. Surulliseksi minut tekee se, että samalla kun odotan ja järjestän Meidän joulua, pilaan jollain tavalla joulun toisaalla, lasta kun ei voi jakaa.... Syyllisyys painaa. Mutta tähän suohon jos jään rämpimään, pilaan sen Meidänkin joulun. Muuta en siis voi kun yrittää parhaani, koitan tehdä kaiken tärkeimmälle hyvä ja iloisen joulun:)!
1 kommentti:
Soma kuva Samppulista :)
On tuo joulun tienoo sellasta tunteitten melskaa ja pinnassa monetkin asiat, vaan ja niin mukavata jokatapauksessa.
Lähetä kommentti