Tämä blogi-kirjoittelu on vaan niin.. pakkomielle pian.. mutta niin antoisa sellainen:)
Sitä selaa ja lukee omia tarinoitaan, ja koettaa saada ajatuksia ja tapahtumia johonkin ruotuun, välillä ihan huvittaa itseänikin nämä aallonharjat ja -pohjat.. Ai muka minä ailahteleva..:)!?
No, nyt on tunteet jotenkin edes tasoittuneet, ja niin kamalan suurilta tuntuneet vääryydet on leivottu vähän pienemmiksi. Kaikelle, tai ainakin melkeen kaikelle on syynsä, kaikkea eikä kaikkia voi ymmärtää, mutta voi itse elää ja antaa muiden tehdä samoin, omalla tavallaan. Kuitenkin, itselleenhän sitä lopulta vastaa..? Eikä tässä muuta voi, kun olla se kuka on, ja koittaa pitää edes itse sitä arvossa...?
Yksin ei tulisi mistään mitään, ei ilman ystäviä. Kuinka paljon taas piristi päivää kuulla kauan "kadoksissa" olleesta ystävästä:)! Ei voi valittaa, onnea on kakki nämä ihmiset ympärilla:)!
Ja Sukkakin on kohta Valmis:)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti