Tulva

Istun pienten puisten hevosten karusellissa, enkä ole enää varma pyörinkö minä, vain ympäröivä maailma.. Pyörii kutienkin, ja koetan keskittyä pysymään tyynenä ettei ote tai ajatus pääse karkaamaan. Pienikin virhe voisi olla peruuttamaton..? Sen tiedän, että tehtävä on haastava, minun on pidettävä myös lapsestani kiinni, vielä kauan, hänellä on oikeus luottaa aikuisen kiinnipitoon, ja keskittyä olennaiseen, iloon ja tutkimiseen. Mutta karusellissa on monta muutakin, enemmän ja vähemmän kinnipitäviä, joita yritän sivusilmällä seurata ja pitää paletin kasassa.. Nyt on pakko myöntää, en pysty, en jaksa, en halua... Liika on liikaa..... Nyt keskityn meihin, lapseeni ja itseeni.