Myönnän, luontevuus on nyt olemassaolosta hiukkasen hakoteillä. Sitä kasailee palasia, aivan kuin palapeliä rakentaen, ja koettaa muistella mistä se elämä oikeen koostuukaan. No, Aurinko siivittää palojen rakentelua, kevättä kohti mennään. Ja sen huomaa. Koti saa uutta ilmettä, maalailua, puolen vuoden piilottelun jälkeen tauluja alkaa ilmaantua seinille, huonekalut hakevat uusia paikkoja, ikkunan pesu kutsuu.... Vielä kun oppisi kaiken tekemään, ihan vaan itselleen, ja pikkumiehelle tietenkin.... No, toiveissa on, että kevät ja kesä karkottaisivat tämän palapeliajattelun, ja unohtaisin miettiä jokaista siirtoa, jos vaan vaihteeksi.. eläisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti