No niin, nyt on rämmitty tarpeeksi loputtomassa ja sekavassa itsesäälin suossa, johon ei lopulta edes ollut kovin pätevää syytä... Saa riittää, tulkoon kevät! Hiukka etäisyyttä otin tuossa kaikkeen ulkomaailmaan, kot´puolessa käytiin huilailemassa pidennetty viikonloppu, jonka päälle pikkumieheen iski vesirokko (hyvä niin, nyt on sekin pois alta!), joten kotosalla meni vielä viikon vertanen.
Nyt pitäsi taas virtaa riittää, mutta pienin askelin otan silti, kun ei tuohon mieleen ole näemmä liialti luottamista.. Toisaalta, tämä horoskoopin kuvaus: mieli kuin alati liikkuva kaleidoskooppi, tekee minusta juuri sen mitä olen, ja alan jo siihen tottua.. Varovaisesti voisi jopa sanoa, että pidän tästä kuvauksesta:), oon mitä oon, ja muuksi en muutu!
Asiaan. Kuvaa Savonmualta, nuotiokaffeella pitkästä, pitkästä aikaa, Tästä Minä Nautin, aidosti.
Ja, tälläistä siis löytyy tuolta salaisesta piilosta, VÄRIÄ! Nam. Lisää väriä:)!
Plus pikkumies, tomerana esittelee näppyjä kameralle, äidin kultainen linssilude:)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti