Ajatuksia taas

Olen miettinyt!
Kas kummaa... Teen sitä siis jatkuvasti enemmän kun varmaan pitäis, "normaali-ihmisen", vaan joskus se jopa kannattaa:)! Olen siis miettinyt, edelleen samaa polttavaa aihetta: Minä ja tekeminen, josta saakin loputtoman suon aikaiseksi. Asiaan, olen huomannut että kateus on valloillaan, siis vertaan omia töitäni ja tehokkuutta koko ajan muihin, samalla sokeutuen tosiasioilta. Ehkä olisi aika vaihtaa kysymys "miksen minä?" kysymykseen: Miksi minä? Tarkoittaen tässä sitä, että muistaisin miksi tosiaan koskaan olen suuntautunut käsillä tekemisen maailmaan. Paluu perus-asioiden pariin, tässäkin kohtaa.
On vaan pakko todeta, että toiset ovat aikaansaavempia ja idearikkaampia kuin toiset, mutta ei kai siitä Voi niin lannistua että jättäisi kokonaan tekemättä..? Perfektionisti, aina pitäisi olla paras, lienenkö saanut vähän liikaa erityskohtelua lapsuudessa:), mutta nyt saa riittää, koitan opetella "hyväksi kakkoseksi" tai jopa kolmoseksi..! Tai pikemmin koitan unohtaa ympäröivän "suorituspaineen" ja suuntaan katseen vaan Omaan etuuni:)! Mikä tuo mielihyvää ja onnistumisen iloa minulle itselleni. Tästä on taas hyvä jatkaa, hitusen itsekkäämpänä:)!

Marraskuu

Paljon vaikuttaa pienen ihmisen mieleen tuo luonto, olipa mukava aamulla lähteä hyvissä ajoin ulkoilemaan pikkumiehen kanssa:)! Kerettiin hienosti tehdä metsäretki ennen hoitoon ja töihin tuloa. Pikku pakkanen, maa kuurassa, aurinko paistaa.... Kaunista.

Ja ihmiset, paljon antaa sekin kun huomaa että ympärillä ON vielä ihmisiä, se tuli todettua eilen. Että kiitos vaan kaikille paikalle saapuneille! Positiivinen yllätys oli, että niin moni "tuhlasi" illan kutsuille tullakseen:), kiitos! Sitä välillä kuvittelee synkän hetken saapuessa, ettei ole mitään sosiaalista verkostoa, mutta pakko myöntää, että se on vaan oman pään tuotosta. Ihmisiä on kyllä ympärillä, ja oikeastaan itse tässä voisi olla aktiivisempi ylläpitämään kontakteja....

Positiivista latausta siis hankittu, jospa tässä alkaisi taas sitämukaa inspiraatiokin löytyä:)! Ps: pakko laittaa yksi kuva mukaan, omin käsin otetuksi aika hyvä.. Pidän tästä!

Jotain edes...

Jottei ihan toimettomana olis, niin tässäpä yksi tekele, "pörröhuivi", joita on tulossa lisääkin, joskus.... Mutta hauska on tämä, vähän "glamouria" arkeen:)!

Lapaset

Tässä taas niitä "lapanen päivässä, toinen vuodessa..." -tekeleitä:)! Mutta lopussa kiitos seisoo, ois varmaan olleet liian suuret jos heti valmistuivat, nyt ovatkin oikeen hyvät ja käypäset. Onpa työn alla muutakin pientä, toivottavasti valmistuu nopeammin kun nämä...

Ajatuksia syksyisenä aamuna

Miettii, miettii....
Olen eksynyt selailemaan näitä blogeja, ja vastaan tulee toinen toistaan hulppeampia taidon-näytteitä. Millä ajalla ihmiset kaiken tekevät? No, aika on suhteellinen käsite, ja kiire vaan ajan jakamista, sanoi joku viisas... Mutta kun tuntuu että itsellä ei sitä aikaa vaan liikene, kaksivuotiaan kanssa tekemistä riittää, varsinkin kun on aika pitkiä päiviä töissä...
Paitsi että, sisimmässä aani sanoo: kyllä sinullakin olisi aikaa, mutta onko tarpeeksi innostusta, intohimoa ja uskoa omien kättesi töihin? Niin, onko kiire vaan puolustus aikaansaamattomuudelle? Inspiraation puute on helppo hukuttaa arjen askareiden alle... Toisaalta, ei väkisin tekemisessä ole mitään järkeä, mutta kun sen tietää, että kun alkuun pääsee, niin siitä nauttii, nauttii aivan valtavasti ja saa enemmän kun uskookaan. Miksi sitten on niin vaikea aloittaa?
Olen lukenut mielenkiintoista kirjaa: Kuinka ideat syntyvät (en muuten juuri lue, paitsi käsityö- ja keittokirjoja..). Puoliväliin olen päässyt, ja paljon on ajatuksia herännyt tähän mennessä. Luovuudesta puhutaan, kirjoittajien näkemyksiä ja kokemuksia siitä, mitä luovuus oikeastaan on ja mitä se vaatii, niin olen ymmärtänyt. Toiveikkuutta herättää ajatus, että kuka tahansa voi olla luova, joskin työtä se vaatii. Kuulemma jo 10 vuodessa voi kehittyä.... Varmasti totta. Tuntuu kyllä, että toiset ovat luonnostaan luovempia kuin toiset, ja sekin lienee totta, mutta ajatuksena tuo "mahdollisuus oppia luovaksi" on minulle ainakin vähän kuin "valoa tunnelin päässä":)!
Jäin vaan miettimään, kun jossain kohtaa kirjassa kehotettiin itsetutkiskeluun, mikä on se aihe, jota kohtaan tuntee kiinnostusta, niin suurta intohimoa että Janoaa tietoa ja etsii uusia ulottuvuuksia, on valmis opiskelemaan ja kehittymään, käyttämään kaikki liikenevät voimavarat... että mikähän se minun kohdallani mahtaa olla, vai enkö tosiaan ole sitä vielä edes löytänyt? Haluan kyllä, löytää alani ja tulla "ammattilaiseksi", mutta mikään ei kuitenkaan ole vielä moista "intohimoa" herättänyt.
Ajatusten selvitykseksi voisi listata asioita, joista pidän:
-käsityöt, kaikissa muodoissa (vaan ei ole yhtä tekniikkaa ylitse muiden..)
-Leipominen, ja kokkaaminen (varsinkin koristelu, siis maku- ja näköaistin kiusoittelu)
-Miettiminen, pähkäily, pohtiminen, haaveilu:), yksin ja yhdessä..
Saako tästä jo jotain irti? Oi voi, pitkä taitaa olla vielä matka siihen lampun syttymiseen...

Kudottua

Tässä vielä yksi kuva kesältä, lomalla tuli Torvelassa tartuttua sukkulaan, ja tälläinen leppis-matto siitä sitten syntyi pikkumiehelle. Voi jospa olis aikaa ja välineet käden ulottuvilla, niin syntyishän sitä, ehkä...

Syys...

Jäipä yksi kuva vielä pois, laitan nyt senkin, täällänenkin paita syntyi ohimennen muiden tuotosten lomassa. Helppo, nopea ja kätevä pikkumiehelle näin syyspäivinä:).
Kurjia hiukka nämä kelit, kun ei oikein tiedä miten pikkumiehen pukisi hoitopäivää varten. Kurapuku kun kuitenkin on aika hiostava, vaan pakko pitää sateisessa syys-säässä. Hirmuisen hyvä minusta on tuo fleece, aiemmissa kuvissa ollut kokopuku varsinkin. Ja niin helppo ommellakin. Suosittelen.

Neulominen nostelee päätään myös, viime yönä kun ei nukuttanutkaan, päätin jatkaa pastilli-sukkaa, nyt on kantapää tehty.. Pienin askelin etenee, mutta kuitenkin:), ja se villapaitakin kummittelee, pitäisi jatkaa sitäkin... Ihanaa, yö, teetä ja neule, hiljaisuus! Uusi jalkalamppu on muuten mainio, minulla on viimein oikea neulevalo! Ja vedenkeitin.. ja kahvin..
Elämä hymyilee, ulkona muusta maailmasta, kotona näprätessä ja hiippaillessa, syksystä huolimatta:)!