Hetkittäin tulee uskoneeksi, että sitä jo tuntee itsensä. Mutta ei, ei ja ei, se on kuvitelmaa tai toiveajattelua. Sitä vaan näköjään pystyy uskomattomiin tekoihin, kumoamaan kaikki periaatteensa ja siinä sivussa vetämään maton niin omien kuin toistenkin jalkojen alta. Nyt vaan mietityttää: Miksi?
Olen kieltämättä melko hämmentynyt. Mutta lääke on tähänkin. Fabel. Kyllä taas puikot viuhuu ja ajatus lentää. Kerron lisää kunhan saan jotain tolkkua.... Nyt menee hetki hakatessa päätä seinään.
1 kommentti:
Oletpa mietteissäsi ja mutta pian päästään katsomaan kuvia uusista neulotuista kivoista asioista :)
Aina löytyy jotain positiivistakin :)
Uso pois !
Lähetä kommentti