Olenkin jo pidemmän aikaa ihmetellyt, miksei ajatus tunnu kulkevan ihan parhaiten.. Melkein neljä viikkoa juoksin ja koetin jotain saada aikaan, kunnes tuli tarve pysähtyä. Juu, loma on ollut antoisa, mutta nyt, hetken vaan oltuani, onkin olo parempi kun aikoihin. Ja taisin huomata jotain...?
Aloin nimittäin lukemaan, erään naisen elämänkerrallista ajatuksen virtaa. Enpä ole aikoihin lukenut, ja tämähän tuntuikin hyvälle, ei sillä että hakisin suoria ohjeita miteä elää, vaan hyvää on ajatusten tulva joka jonkun muun tarinaa lukiessa alkaa herätä. Ajatus vaan karkaa niin nopeaan, tai jää seuraavan jalkoihin, että pitäisi olla kaiketi koko ajan kynä kädessä pysyäkseen itsekään kärryillä...
Jotakuinkin suurin ajatus nyt on, että huomaan olevani enemmän hakoteillä kun kuvittelin. Luulin jo, että alan olla voiton puolella kaiken elämän muutosten jälkeen, mutta ei, ne aiemmat kysymykset ovat osin selvinneet ja osin unohtuneet, mutta niiden tilalle onkin tullut salakavalasti uusia ja entistä ehompia ratkottavia. Ehkä olen nyt "ehjempi" näkemään ongelmia, tai vaan pakon edessä, mutta jotenkin yhtákkiä tupsahdin persuksilleni ja huomasin jotain, taidan olla kuitenkin solmussa... Ja se, että kuvittelin hetken olevani ehjä ja vahva ja jopa pirun iloinen, johtui uusista tuulista, ja nyt joudun tunnustamaan että luulin sen kantavan johonkin "turvasatamaan", ilman että joutuisin itse töihin... Virhearvio..?
Luulenpa, että ennenkuin voin antaa tuulten lämmitellä elämääni, minun taita pitää saada tämä työ oman itseni kanssa vähän paremmalle tolalle. Ei helppoa, eikä jaksaisi aina alusta, vaan totta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti